P niin kuin PARAS

Reporankailua

2012-02-25T00:31:00.000+02:00

Tänään on ollut jo ns. "hyvä päivä"! Koulussa oli aika rentoa (lomalomaloma!!), käytiin Pepin kanssa kiva lenkki, koiruus on ollut jo paljon paremmassa kunnossa ja ilta ollaan otettu rennosti.

Akin sisko perheineen tuli kylään ja koko ilta ollaan vain syöty ja löhötty yhdessä sohvalla. Peppi veti koko illan reporankana sikeitä rapsutettavana milloin kenenkin toimesta <3 Ihanaa kun otus alkaa viihtyä taas porukassa - kuonon turvotuksestakin hävinnyt varmaan yli puolet! Eläinlääkärikäynnin jälkeen ei ole ollut nenäverenvuotoja tms. Parempaan päin ollaan menossa...

"Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole;
sillä muista, että mitä sinulla nyt on,
se oli kerran niiden asioiden joukossa,
mistä vain uneksit."

Ehkä kaikki palaa itsestään ennalleen

2012-02-23T17:10:00.000+02:00

Kiroan paikkaa nimeltä koulu. Kiroan asiaa nimeltä väsymys. Olo on mitä hilpein sirkusaakkosten ja appelsiinituoremehun voimalla. Mehu on suoraansanottuna pahaa ja karkit liian makeita... En nukkunut viimeyönä juuri yhtään, heräilin pitkin yötä ja nukuin "koiranunta", aamulla heräsin kattoa tuijottaen kuuden aikaan enkä nukahtanut enää uudestaan, vaikka melkein tunti olisi ollut aikaa uinua.

Pepiltä otettiin eilen kuonosta kolme näytepalaa - otus näyttää aika hakatulta tikkeineen - jotka lähetetään tutkittavaksi. Eläinlääkäri epäili jotain autoimmuunisairautta - elimistö puolustautuu/hyökkää itseään vastaan - kuonon ulkonäön perusteella. Siinätapauksessa iho-oireet ja kaikki muukin menisi sen piikkiin. Nyt hoidoksi heti antibiootit ja vahvat kortisonit. Viikon päästä perjantaina poistetaan tikit ja toivottavasti kuullaan tulokset.

Henkisesti olen valmistautunut yhteisen kisauran loppumiseen. Kortisonit = byebye kisaaminen! Loistava harrastuskoira otuksesta joka tapauksessa jää, jos vaan hoito toimii - vahvoilla kortisoneilla olevaan elukkaan ei pahemmin allergiat ja muut vaikuta. Ajatus kisaamisen lopettamisesta sattuu, mutta pääasia, että pieni terrieri on kunnossa <3

Peppi ei ole enää kovin pieni terrieri, ainakaan iällisesti - koiramummeli täyttää ensiviikolla 8 (!!) vuotta!

Vetelänä rauhoituksen jäljiltä.

Karu pudotus

2012-02-21T20:51:00.000+02:00

Agility- ja koiraintoa ammennettu taas esiin koirablogeista ja agilityvideoista! Hyvä itsekidutusmenetelmä... Tekisi niiiin mieli päästä jo kirmaamaan kentille. Kontaktinatsiuden voisin unohtaa hetkeksi kokonaan - olisi vaan ihana nähdä Pepin todella nauttivan elämästä ja tekemisestä ja sen se tekee parhaiten agilitykentällä.

Katselin vanhoja agilityvideoitamme. Kuuntelin. Peipponen on visertänyt masentavan vähän viimeaikoina. Siitä tietää viimeistään, ettei tuo koira ole kunnossa... Videoilla otus räkyttää, vinkuu, vikisee, huutaa ja karjuu - sitä en olisi uskonut pahemmin kaipaavani - mutta se tekee täysillä töitä!

Leikkasin eilen Pepposen ylipitkät tassukarvat ja kynnet. Päästään kaikki helpommalla, kun ei tarvitse kärsiä varpaiden väliin jäävistä lumipaakuista ja niiden irti repimisestä - niin plussakelit tulivat taas, en voi sanoa turhan paljoa tykkääväni vesitihkuista... Harmikseni huomasin myös tassukarvojen poistuttua tieltä, että varsinkin anturat ovat vähintään yhtä kökössä kunnossa kuin muu iho - ei sen pitänyt mikään yllätys olla, mutta...

Odottelen huomista eläinlääkärikäyntiä kauhulla ja innolla. Haluan tietää, mikä on nurin. Tieto ei lisää tuskaa. Vai lisääkö? Eniten sitä lisäisi se, ettei mitään löytyisi - koira olisi "muuten vaan" kipeä.

Ompeluhommatkin alkaisivat taas kiinnostaa. Oma kunto ei vaan ihan vielä anna periksi. Huomisen ajattelin vielä majailla kotioloissa, mutta torstaina olon niin salliessa odottaa karu pudotus koulumaailmaan 8.00-15.05.

uusivuosi

Myrskyn jälkeen

2012-02-20T15:46:00.000+02:00

Pitkästä aikaa koneen ääreen! Tälläkertaa ollaan saikulla sekä koira, että kaksijalkainen. Jälkimmäisen rajunpuoleinen flunssa on menossa jo parempaan päin - kunhan ei kuume nousisi enää tänään - nelijalkaiselle sen sijaan varattu taas kerran lekuri keskiviikolle.

"Verta siellä, verta täällä, lammikoina ympäriinsä" on kuvannut viimepäivien kulkua pelottavan hyvin. Pepin nenästä pulppuaa ilman mitään varoituksia (ei aivastuksia tms.) useamman kerran päivässä runsaasti verta. Luultavasti kyse ei ole enää vain pölyn tai säänvaihtelun vuoksi huonossa kunnossa olevista limakalvoista. Nyt lähdetään siis aikavarmasti rauhottamaan koiraa ja etsitään mahdollisia vierasesineitä tai ehkä todennäköisemmin joulukuisen tappelun jälkiseurauksia. Omasta mielestäni Pepin kaulanseutu tuntuu hieman turvonneelta, joten tulehdusta sielä varmaan ainakin on jäljellä.

Ulkona on masentavan kaunis ilma - minä olen sisällä, koira on sisällä ja saamme vain ihastella tuota kauneutta likaisen ikkunalasin takaa. "Myrskyn jälkeen on poutasää" ei ehkä ole ihan väärin sanottu. Eilen oli hirveä lumimyräkkä ja tänään jotain upean ihanaa. Valitettava totuus on, että sääntö pätee myös toisinpäin - poutasäätä seuraa myrsky. Se myrsky tulee äkkiä ja yllättäen tai hivuttautumalla vähitellen joukkoon iskien hitaasti ja tuskallisesti. Tätä myrskyn ja poutasään sekametelisoppaa me olemme viimekuukausina käyneet. Varsinkin Pepin elämä on ollut täynnä myskyjä ja niitä se tulee olemaan todennäköisesti jatkossakin - ei auta muu kuin nauttia niistä poutaisista jaksoista ja hetkistä.

Treenisuunnitelmia meillä ei ole - kai se on vihdoin hyväksyttävä hymyillen, ettei tämän koiran kanssa niitä pitkille aikaväleille voi suunnitella. Treenataan silloin kuin pystytään - tavoitteellisesti ja suunnitellusti. Siinä on meidän treenisuunnitelmamme. Eikä tietenkään unohdeta hauskanpitoa!

Tällähetkellä odotamme innolla hiihtolomaa - jolloin aiotaan myös hiihtää (koirakin pääsee mukaan jos siinä kunnossa on) - ja sitä seuraavaa Jyväskylän reissua! Kotikaupunkiin on aina kiva palata. Molempien lähtijöiden ulkonäölle on kyllä pakko yrittää tehdä jotain... Itselle pitäisi varata kampaaja hiihtolomaviikolle ja karvattomia laikkuja täynnä olevan Pepin turkkia pitäisi yrittää saada uusiutumaan, nypintäkin alkaisi olla paikallaan, kunhan rupinen iho näyttää taas elon merkkejä. Elän siis tällähetkellä verta vuotavan rupikonnan kanssa - ei ihan se suosikki unelma - mutta tästä rupikonnasta paljastuu vielä oikea prinsessa tervehtyessään!

Elämä on helppoo

2012-02-12T01:54:00.001+02:00

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa - toisin sanottuna on syytä olla joskus suosiolla hiljaa. Noin pieni nukkuu nytkin. Toisinaan tekisi mieli unohtaa koko koiraharrastus kokonaan, mutta - älkää huoliko - sitä minä en aio tehdä. Pepin kanssa on tullut äärimmäisen hyvin huomattua, ettei mikään mene niinkuin elokuvissa. Miten voi olla jotain sellaista ikävä, mikä on koko ajan vieressä ja lähellä? Tajusin, etten ole pitkään aikaan napannut koiraa kainaloon ja lysähtänyt sohvalle katsomaan jotain roskaa töllöstä. Minulla on ikävä sitä iloista vinkuvaa pikku-terrieriä, joka innostuu joka asiasta, haluaa leikkiä ja lähteä aina mukaan. Kylmä ja kaikki pikkuvaivat saavat otuksen jäämään mieluiten kotiin nukkumaan, kuten kuvassa. Lenkit ovat sijoittuneet myöhäis-iltoihin, niillekin Peppiä saa kutsua useammin kuin kerran - lähtee ihan innokkaana mukaan ja lenkkeileekin ihan kivasti - muuten se nukkuu tai syö. Luulen, että melkein kaikki palelevat koirat ovat tälläisiä näillä keleillä...

Ja miksi selitin tästä kaikesta? Koska kaikki yhteinen tekemisemme rakentuu agilityn ympärille! Kun aksaa ei ole, ei ole mitään muutakaan. Kovilla pakkasilla nukumme kuin talviunta. Kesäisin leikimme paljon - leikimme aina paljon - aika iso osa suhteesta katoaa, kun koira on siinä kunnossa, ettei sen kanssa uskalla leikkiä. Ei tässä kukaan tai mikään kuolemaa tee, mutta välillä harmittaa. Kun suunnitelmat eivät toteudu. Kun kaikki jää puolitiehen. Kun mistään ei tule valmista. Nyt pitäisi päästä treenaamaan (sääolosuhteiden mukaan tietenkin), jotta joskus voisi kisatakin. En vaan mitenkään voi treenata koiralla joka ei ole ihan kunnossa - koiralla jota ei voi palkata, koska se ei pysty ottaa palloa suuhunsa - enkä edes halua. Olipa kerran motivaatio - varjoillakin on tapana karata.

Huomenna voisi hiihtää - jos jaksaa.

"Ja elämä on helppoo silloin, kun on joku,

josta pitää kii

Ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen

itsensä unelmiin"

// Dingo - Levoton Tuhkimo

Loppukevennykseksi: RUMA AKKA!! RUMA AKKA! (kerrankin muistin katsoa Putouksen)

Ei savua ilman tulta

2012-02-07T22:42:00.002+02:00

Huono treeni ja (edelleen) kipeä koira - paska fiilis. Hyvä ruoka, parempi mieli - ei olisi äiti voinut parempaa iltaa keksiä lämpimän bataattikeiton ja peltileivän tekoon, namnam ♥ Käpy paloi joka tapauksessa ja turhautuminen alkaa mennä yli rajojen...

Ensinnäkin kontaktit menivät ihan päin.... Fiilis ei ollut kohdillaan, koira oli aika kylmettynyt ihan fyysisestikin - niin olin itsekin - homma meni vähän säädöksi ja onnistumisia ei tullut käytännössä ollenkaan. Koko homma päättyikin siihen, että Peppi juoksi mun kättä(!!) päin kontaktilla ylös(!) mennessä, kauhea peppimäinen kiljahduskarjahdussekoitus ja niska/kaula/leuka alkoi taas jumittaa... Kipulääkkeet auttoivat koiran hetkellisesti kuntoon, mutta siihen se sitten jäikin. Itkettää, ärsyttää, harmittaa...

Varsinaisia treenejä ei siis keretty edes aloittaa. Onneksi elämä hymyilee tällähetkellä muuten niin jaksaa nämä ikävämmätkin puolet kestää...

Ois paratiisi meillä täällä näin jos elettäisiin aina lähekkäin

2012-02-05T00:09:00.000+02:00

Päivitys aiheesta... "ei yhtään mitään". Peppi on edelleen kuin Canestenin mainoksesta - juoksee kerran päivässä pitkin seiniä... Lisäksi otuksen nenä on kuin Petteri-Punakuonolla - onneksi "lampunvarjostimen" avulla koiruus (melkein) valaisee pimeässä poro-serkkunsa tavoin!

kuva

Vihdoinkin tassukansalla tossut kunnossa! Surautin Pepille uudet fleecetossut ja löysin itselleni vaelluskenkätyyppiset tossut intersportista. Taas olen satasen köyhempi, mutta ei paljoa mieltä paina se tunne kun ei lenkillä palella varpaita sitten laisinkaan vaan on enemminkin kuuma! Hyvät kengät - suosittelen ;)

Petteri-Punakuono.

näin oli viikko sitten....

Minä SIIVOSIN tänään, ei enää näytä näkymä samalta kuin kuvissa! Siisteys ei ole se suurin vahvuuteni, muttamutta... Valitettavasti Karitakaan ei ole enää koristamassa huoneeni näkymää (näytetään näin btw ihan samalta - ei meitä ollakaan kuin ihan vaan silloin tällöin sekoitettu...).

Malli-Mara!

Malli-Marallekin oli käyttöä. Sain vihdoin tehtyä Martan valjaat valmiiksi - toivottavasti sopivat! Malli-Marana toimi Tintin pikkuinen Milou, joka on ihan satavarmasti parson! Tästä ei keskustella...

"Ois paratiisi meillä täällä näin jos elettäisiin aina lähekkäin"

// Chisu - Yksinäisen Keijun Tarina

Suksin suohon

2012-01-29T22:23:00.001+02:00

...vaiko sittenkin kuuseen? Tuskin sillä niin väliä, mutta nyt se on tehty - kävin hiihtämässä! Olin kuulema reipas - mp3-soitinkin simahti juuri sopivasti yhden kiekan jälkeen, kun otin suksia pois - näytin ehkä vielä vähän normaalia enemmän tomaattia muistuttavalta aivokuolleelta apinalta, mutta sitä ei tarvitse kertoa kellekään... :'D Välineissä ei ollut vikaa, mutta hiihtäjässä ja edellä mainitun tekniikassa kylläkin!

Heti alkajaisiksi upposin monoineni puolenmetrin syvyyteen hankeen mäkeä ylös kiivetessäni. Sukset laitoin "jalkaan" loivassa ylämäessä - meinasin ensimmäisen suksen jälkeen liukua mäkeä alas pusikkoon... Liikkeelle lähtiessä tajusin, että "hei enhän mä osaa hiihtää!", se ei menoa kuitenkaan haitannut - ainakaan paljoa. Jatkoin matkaa pikkuisetkin ylämäet tampaten ja alamäet huojuen tasapainoa etsien. Ainiin: töröstistinmäessä vaihtoehdot ovat tasantarkkaan ylä- tai alamäki - tasaista maaplänttiä on turha etsiä. Ensimmäinen isompi alamäki koitui kohtalokseni ja liu'uin hienosti perseelleni - siinä sitten naureskelin yksikseni keskellä metsää ylös kömpiessäni. Matka jatkui, huohotin enemmän kuin laki sallii ja viimeisen ylämäen kapusin ylös kuin sarjamurhaaja (toinen hiihtäjä tässä tapauksessa) olisi jahdannut. Selvisin hengissä ylämäestä ja jatkoin huojumistani ja räpiköintiä urheasti "maaliin" asti! Ajoittain menin huuuuurjan kovaa, 100 metrin välein pidin huohotustauon, jonka jälkeen jatkoin matkaani kaksinkerroin. Ei hiihtämisen pitänyt olla rankkaa, eihän?! Huomasin ainakin, ettei yläkropassani ole aavistustakaan voimaa ja sivuttaisliike (luisteluhiihtoa siis) on jaloilleni aivan ennestään tuntematonta... Vähän yli viikko on aikaa harjoitella - sitten on pakollista hiihtoa koulussa!

Pikkunaisten säbätreenit taas yllättäen peruttiin, niiden sijasta lähdin taas koiruuden kanssa yli 1 ja puoleksi tunniksi lenkille. Hyvin tarkenee, kun on vaatetus kohdillaan! Molempien tassujen lämmitys on vaan vähän puutteellinen. Pepille olisi tarkoitus lähipäivinä surauttaa ainakin yhdet uudet tossut ja itse pitäisi käydä kattelemassa uusia talvikenkiä.

Onneksi meidän vaatetus ei ole näin vajaa...
(jospa Nalle puh- masu katoaisi hiihtämällä!)

Alempi kuvateksti tuskin tulee toteutumaan - ahkeran urheilijan ruokaympyrän mukaisesti lautaseltani löytyi heti hiihdon jälkeen pitsaa ja eilen Karitan ja pikkujätkien kanssa vedettiin aikamoinen läjä karkkia naamaan: hupsista! Historiallisesti tapaus super-karita alias "suursyömäri" vietti viimevuorokauden meillä. Päivän ohjelmaan kuului "Risto Räppääjä ja villikone"- teatteriesitys joka oli ihan huikea (rauha-täti <3), käppäily Pepin kanssa, Madagascar 2- pleikkapeli, perhealbumeiden tutkimista ja yöllä kahden maissa "Autot 2", joka on myös aivan huikea!

Hulluilla on halvat huvit - toisilla ei!

2012-01-28T00:35:00.001+02:00

Yli 2 ½ tuntia koiran kanssa pihalla -10 asteen pakkasella - hulluilla on halvat huvit! Peppi-raukkaa pidettiin nälässä koko ilta, kun en viitsinyt just ennen lenkkiä antaa ruokaa - ihmeen hyvin upposi poro-riisi-ateria neidin suihin! Vaihdettiin peruna takaisin riisiin, koska on vähän helpompi valmistaa ainakin jossainmäärin - eikä pitäisi ainakaan allergisoida!

Halvoista huveista puheen ollen: luisteluhiihto ei kuulu tähän kategoriaan - aika monta satasta paloi tänään hiihtovälineisiin - pitänee opetella tekniikka niin pääsee vielä valloittamaan ladut Ansan kanssa (; Peppi viettelee edelleen saikkua, mutta minä(!) pääsen harjoittelemaan ankkahiihtoa. Miksi tuhlata yli 400 € lajiin, josta ei edes pahemmin pidä? - Väline-urheilu, pienenpienen kiinnostuksen herääminen, pakollinen koululiikka (ja sitähän ei voi vetää huonoilla välineillä!) ja pikkiriikkinen halu oppia uutta, eikä muuten mennyt omasta pussista! ;D Pelottaa lähteä huippuvälineillä kaatuilemaan... Kannattaa varoa jos joku hullu punapää tulee ladulla vastaan - se saatan olla minä!

Kunnon urheilija tietenkin esittelee välineensä, vaikkei niistä mitään tietäisikään... Elikkäs sukset eivät ole ihan peruspeltoset, vaikka peltosen ovatkin, monoissa on ties mitä hankalia säätösydeemejä ja sauvat tulevat käymään suussa useamminkin kuin kerran (pitkät kuin mitkä). En varoittanut teitä sitten turhaan!

"Tyyli on tärkein" - punaista!

Lyhyet liukkaat sukset, pitkät piikilliset sauvat
- tässä ei voi käydä hyvin!

Iidan innoittamana kaivoin mp3:kin esille, on vähän kepeämpi kapistus kuin puhelin, jonka muistikortti on vieläpä täpötäynnä! Parhaat biisit soimaan ja ladulle - hyvä tästä vielä tulee!

Hiihtolatujen huuto

2012-01-24T23:31:00.000+02:00

Jaa-a elämäni ensimmäinen hiivatulehduslääke ostettu - KOIRALLE!! :'DD Eli tosiaan koiratohtori määräsi Pepille, jos jonkinsortin mömmöjä: tulehduskipulääkettä kipeään leukaan/suuhun, "varmuudenvuoksi" häätö mahdolliseen nenäpunkkiin, Canesten voidetta "toiseen päähän" ja kosteuttavaa suihketta kuivahkoon ihoon + pienempi kauluri niin on vähän mukavempi sairastelijan olla jatkossakin! Että eiköhän myö näillä lääkityksillä jonkun aikaa pärjätä :D Nenä on edelleen arvoitus - ei uskonut, että olisi nenäpunkki (silloin aivastelu on harvoin noin rajua), mutta sekin mahdollisuus täytyi huomioida - hoidoksi huuhtelua suolavedellä ja nenäöljyä niin paranee limakalvojen tilanne. Ei vaan taideta vielä vähään aikaan kisata, mutta pääasia, että saataisiin koira edes jonkinlaiseen kuntoon...

Tänään lerppakorva-apina on voinut jo jonkinverran paremmin - ei aivastele sisällä juurikaan ja on paljon rennompi - ulkona vaan hirveä aivastelu, muttei ainakaan äsken iltalenkillä pärskinyt verille asti: jotain edistystä! :) Tämän illan treenit jäivät luonnostaan väliin - sairastelun lisäksi puolikuntoiselle koiralle aika kylmä keli (n. -8 näyttää meidän mittari). Mielelläni olisin koiran kanssa treenannut, mutta tauko tekee ihan hyvää.

Kun kunnon lenkeille ei olla päästy, olen harrastanut aktiivista datausta, uuden takkimallin suunnittelua (tulossa olisi mahdollisesti joustava vedenkestävä kuoritakkityyppinen ratkaisu irroitettavalla vuorella), syömistä ja kaikenlaisen liikunnan välttämistä. "Kotini on linnani"-periaatteella en poistunut sisätiloista kertaakaan lauantaina. Sunnuntaina heitettiin sentään Pepin ja kaverini kanssa yli tunnin lössölenkki ja illalla raahauduin vielä puoleksi tunniksi luistelemaan aktiivisesti ympyrää.

Nyt kun koiran kanssa ei voi/kannata tehdä mitään, olisi hyvä hetki treenata itse. Joukkueen treenit ovat vaan olleet niin epämääräisiä tai en ole itse syystä tai toisesta päässyt, itsekuri ei riitä itsenäiseen treeniin ja yksin treenaminen on yleisesti ottaen tylsää! Jos fysiikkatreenien talvikausi joudutaan keskeyttämään (ihmiset aktiivisuutta, pliis!), on kai hommattava kymppikortti ykkösille ja aloittettava taas spinnaaminen, kun kerta siihen tarkoitetut kengätkin löytyvät. Hiihtoladutkin houkuttelevat kummasti, mutta sukset puuttuvat - tarkoitus olisi hommata luisteluhiihto-suksipaketti äipän kanssa yhteiseen käyttöön... Siihen asti - syön suklaata!

Ihan selvästi minä ja Peppi parin vuoden päästä (;

Jos nyt kuitenkin pysytään tässä hetkessä...
(Pehmeä panta tarrakiinnityksellä kaulurin kaveriksi)

Huspois henkinen kävelykeppi

2012-01-20T15:43:00.000+02:00

Tehtiin eilen extempore-lähtö kssk:n rataharkkoihin kiitos Sonjan - onnekseni lähdin - loppuenlopuksi saatiin rataharkkojen päälle kunnon "yksityistunti" Umpalta!

Itse radasta ei mitään erikoista: oma liikkuminen oli... no ei mitenkään kiitettävää ja koirakin laahasi aikalailla perässä, A:n kontaktin Peppi otti "ihan kivasti" lätkällä molemmilla suorituskerroilla, keinu oli perus himmaava jne.

Kysäisin varsinaisten treenien jälkeen Umpalta, että haluaako se nähdä meidän kontaktit (aiemmin ollaan puhelimen välityksellä näistä jauhettu), ihme agilityhullu halusi ja analysoikin sitten kontaktit ja pääosin oman luikerointini ihan kunnolla. Loppuun saatiin vielä Sonjan kanssa Umpan ja Ryysterin "taitonäytös" A:lla ja kepeillä - vau mikä koira (ja ohjaaja)!

Heti alkuun "henkinen kävelykeppi" lätkä lähti veks (ja sitä ei sitten enää tarvittukaan...) ja tilalle hieman enemmän asennetta. Kuinkas ollakaan suurin korjauskohde on taas meikäläisen asenne, jeah! Täytyy vaan vaatia enemmän (myös/varsinkin itseltä) ja jättää huonot suoritukset kokonaan palkkaamatta. Tarvittava motivaatiopiikki annettu, nyt reenii vaan!

Ainiin Peppi ei tiedä, mitä "tule" tarkoittaa - vissiin turhan kulutettu sana - täytyy vahvistaa tai keksiä uusi sana...

"Kovanonnenkoira" pääsee/joutuu taas maanantaina lekurille - saa nähdä löytyykö nenästä tai leuasta mitään vikaa...

Mitenniin lumessa lapsettaa?

2012-01-15T14:42:00.000+02:00

Taas hieman koirallistakin elämää! Aksaa, koirapuistoa ja lumihankikävelyä/-ryömimistä metsässä.

Aksassa ollaan kontaktien suhteen otettu lähinnä takapakkia ja se alkaa ottaa pattiin. Jälkiviisas on hyvä olla, joten en rupea tähän miljoonia mokiani luetteloimaan. Eilen puuttui tavoite ja mieltä painoi tieto siitä, että koira ei ole ihan kunnossa (se ei saa suuta kunnolla auki - huutaa kuin hyeena, jos yritän avata yli tietyn pisteen, mitään näkyvää vikaa ei kuitenkaan löydy - ei käy kiinni leluun ja häntiksen suuhun ottaminenkin tuotti vaikeuksia). Loppuenlopuksi vain vahvistin vanhaa, yritin katsoa, ettei koira lähtisi liikkeeseen mukaan ja annoin vapautuskäskyn vasta liikkuessani (niin ainakin luulen). Haluttiin ottaa hauskoja agikuvia ja niitä saatiinkin. Pepistä tuli hyviä keppikuvia ja pari hauskaa rengasta (liito-orava <3). Mämmyn kuvat olivat enemmän tai vähemmän heilahtaneita... Treenimme koostui siis A:sta, putkesta ja kepeistä, takaakierroista ja renkaasta.

Treenaamisen jälkeen ahtauduimme koko jengi (minä, Peppi, Mämmy, Karita, Mony, Jojo, mini-minä ja tietenkin Marika kuskinpaikalla) Marikan autoon. Tilaihmeeseen mahtuu hyvin 8 henkeä! Koirapuistossa Peppi tapansa mukaisesti kökötti jaloissani palellen, minä heittelin Karitaa lumella ja kiusasin koiria. Mämmy ja Jojo leikkivät aikansa innoissaan (Max ihan alakynnessä - mitenniin dominoiva pentu?), kunnes paikalle saapui russeliuros, joka kävi vähän isottelemassa Maxille, sen jälkeen meillä oli kaksi jaloissa pyörijää. Kun kenenkään varpaissa ei ollut enää tuntoa, lähdittiin kotia kohti.

Kylkikyljessä autossa jalkatilassa.

Tänään käytiin piiiiitkästä aikaa kunnon metsälenkillä (miniversio kuulema - ihan miten vaan - olisi tietty pidempäänkin voinut talsia). Iida haki meidät aamupäivästä, automatkalla kohti manskaria Peppi näytti vaan säälittävältä tuijottaessaan kuskia kauhuissaan (ei se nyt ihan niin pelottava ollut), takastulomatkalla otus näytti siltä, että se olisi ottanut pahemminkin kuonoonsa lumisodassa - takki ihan lumessa ja kuono veressä. Koiraan ei kyllä kajottu lenkin aikana kertaakaan, mutta raukalla on herkät nenän limakalvot. Voisihan sillä nenäpunkkikin olla, mutten tiedä ketään jolta se olisi sen saanut ja luulisi, että tuo olisi jo jonkun tartuttanut eikä kukaan meidän koirakavereista kai aivastele ja rohise... Tuttu vaiva - on ennenkin aivastellut nenänsä verille - allergian tai lumen ärsyttämänä.

Peppi tuli ihan hyvin juttuun Hämyn ja Soolon kanssa, Mara ei enää sisällä ollutkaan niin kiva. Mittailin siis sisätiloissa Martan valjaita ja Soolon pantaa varten. Tarvike-tsekkaus ja sitten pääsen hommiin! Tappelemaan ei kukaan ryhtynyt - Peppi vaan tapansamukaisesti epäkohteliaasti örähteli. Oli tosi kiva talsia kunnon metsässä ja vieläpä hyvässä seurassa. Voisi ottaa joskus uudestaan!

Me kovikset.

Ps. Peppi on asunut ennen rappukäytävässä... :'D
Pps. On se Mara aika taitava sen takkinsa kanssa...
Ppps. Nyt kun on koko päivä aikaa tehdä "ihan mitän vaan", taidan lähteä luistelemaan hyvässä seurassa - hokkarit esiin ja hankeen!

Tärisyttävää

2012-01-11T21:32:00.000+02:00

Eilen taas treenattiin aksaa. Heti alkuun voin sanoa, että koira ohjasi ohjaajaa eikä toisinpäin. Tiistai ei taida olla meille turhan hyvä treenipäivä - olen aina aivan törkeän väsynyt! Salla teki kivan järkyttäviä keppikulmia sisältävän yli kahdenkymmenen esteen radan. Huusin epätoivoisena radalla vähintään yhtä paljon kuin Peppi: "APUA MINNE MENNÄÄN ÄÄÄÄ!!!" Huidoin, heiluin ja jumitin, muisti ja keskittyminen ei oikein väsyneenä pelitä.

Radasta sen verran, että kaarrokset olivat ihan järkyttäviä, koska en kertonut koiralle menosuuntaa ajoissa, kun en sitä itsekään muistanut. Kepit menivät hyvin ja huonosti, kulmat olivat aivan epäinhimillisiä, mutta hauskaahan tuommoinen vääntäminen on! Peppi meni tosi kovaa ja hyvällä vietillä. Kontaktit olivat tosi hyvät tällä ekalla radalla lätkällä, myöhemmin taso laski, koska en palkannut niitä erikseen... Loppuun otin kertaukseksi puomin kontaktit namilla palkaten.

Loppuverkkana toimikin kunnon lumisota Karitan ja Pepin kanssa, Ärrä puuhaili omiaan :D

Röhröh-Nasu venyi illalla yllättävän hyvin, minimalistinen tärinäkin alkoi vasta vasemmalle - selvästi pahemmin jumille - puolelle siirryttäessä. Olen ollut vähän huolissani Pepin makuutärinöistä, mutta vitamiinilisän ansiosta se näyttäisi helpottaneen... Pariin päivään koira ei ole tärissyt käytännössä ollenkaan. Ennestään meiltä löytyi hivenrekkua, joka näytti sekin auttavan, mutta hommasin myös erikseen b:tä niin voi vähän kuurina syöttää puutokset ensin pois ja jatkaa sitten perusvitamiinilla.

Kävin tänään ensimmäistä kertaa tetin jälkeen Korjalan musti ja mirrissä. Oli tosi kiva nähdä Elinaa, tunnin siinä vissiin jumitin Pepin kanssa. Ei me sinne vaan juttelemaan menty - mukaan tarttui pikkupurkki B-maxia, kaksi vinkuvaa pehmojoulusikaa (hajoavat varmaan 30 sekunnissa - toistaiseksi pällistelevät touhujani Pepin kopin päältä), extrana ostin "pulkkamäki-leluksi" Chomperin vinkuvan karvahäntäöttiäisen (olevinaan kai vihreä kettu tms.) -40% - Peppi tykkäsi! Koiruus sai olla paluumatkan vapaana, tarpoi tosi kivasti hangessa perässä - hieno likka! Se on ollut taas viimeaikoina sellainen narttu, että.... pakko pitää välillä vapaana ja "koulutella" samalla.

väsy.

Lapsia ja lapsenmielisiä

2012-01-08T16:47:00.000+02:00

Koskaan ei voi olla liian vanha pulkkailemaan. Todistettiin se jälleen eilen yhden ystäväiseni, pikkujätkien ja koiran kanssa ja tarvottiin pulkkamäkeen liukurit ja pulkat kainalossa. Tänään otettiin uusinta Aapon, Pekan ja Pepin kanssa. Päivä oli ihanan valoisa ja saatiin ihan hauskoja heilahtaneita kuvia. Kamera ei ollut kovin yhteistyöhaluinen - sammui kymmenen sekuntin välein ja tilttaili muuten vaan. Ja mikä parasta - ulkona on ihan oikeasti lunta ja pakkasta! I like.

Mäkeen menossa...

Ravistus*

Laaaasketaaan!

Rekikoirani + talviurheilua parhaimmillaan!

Aapo ja Peppi.

Pekka ja Peppi.

Liukurin-noutaja!

Toivottavasti pakkenen ei nyt ihan hirveästi kuitenkaan nousisi - jos on liian kylmä ei pääse koiran kanssa treenaamaan... Jos käy näin niin kasvatetaan kuntoa vain kotimäessä hytisten ja läähättäen. Itsellä vielä kohta edessä säbää/futsalia Vahterossa pikkunaisten kanssa! Huomenna puuskuttamaan jäähallille...

Tätä se on kun on superkuulas fiilis

kuin ois sunnuntai

Ja leikitään et ois vielä viikonloppu

viikonloppu

...

Taas samoilla raiteilla

tuhat kertaa no niin

no mennään vaan

Ja taas me kaadutaan

ja kaadutaan

Pariisin kevät - Samoilla raiteilla

Who's in your head?

2012-01-07T02:32:00.000+02:00

Kaikki pitää tehdä nykyään (liian) nuorena - tavoitteet haalitaan kasaan jo ennen eskaria ("mikä sinusta tulee isona?"), jos haluat pärjätä jossain urheilulajissa on se aloitettava viimeistään ensimmäisellä luokalla, jo kolmasluokkalaiset ovat "teinejä" ongelmineen, yläasteella täytyy tietää koko elämänsä kulku etukäteen, viimeistään lukiossa urasuunnitelma on oltava valmiina jne. Kauneus on katoavaista, rikkaus ei ole rakkautta, elämme valmiissa maailmassa, aina voi valita uudelleen... Ristiriitaista.

Miksi oikeastaan mietin edellämainittuja? Minä kuuluun siihen ryhmään, joka on "katkera" liian myöhään aloitetuista urheilulajeista ja niihin jotka luovat uraa jo ennen peruskoulun päättymistä. Tuskin se huono on, itse ainakin olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki kokemus on hyödystä - kunhan rikkoo rajojaan kohtuudella. Kun on liian monta alaa jota opiskella, alkaa ärsyttää. Opiskella vai eikö opiskella? No syksyllä suuntaan lukioon, mutta siitä eteenpäin varmaan tuskailen: yliopistoon vai ammattikorkeaan? Se on sen ajan murhe, mutta pirullisesti ajalla on taipumusta kulkea nopeasti.

Viimepäivät ovat kuluneet sitä uraa luodessa. Työn tuloksia täällä! Kun ilmoitin ennen keskiyötä kaulapannan olevan myös valmis, sain vastaukseksi viestin: "Mene nyt jo hullu nukkumaan :D!", ja mitäköhän minä nyt teen - en sentään ompele - vaihdoin koneen toiseen ja niin voi yödatistelijan matka jatkua kohti höyhensaaria pikkuhiljaa...

Pepistä jotain... no se on edelleen ihan pöhkö, säikkyy hassuja asioita ja on muuten vaan hölmö apina. Ansa on ihana. Laumamme hajosi taas ja Ansa lähtee huomenna kohti Jyväskylää. Ikävä tulloop. Kävin sen kanssa eilen juoksemassa ja samalla tuli korkattua lenkkikausi. Peppi jäi nukkumaan tyytyväisenä kotiin.

Apina.

Tavoitteellista agilitya

2012-01-04T23:24:00.000+02:00

Näin alkoi päivämme laumassa (kuva). Kauniissa valkoisessa hangessa talsien. Tulevaisuus olikin vähän vetisempi...

Keli on huonontunut kokoajan hetkihetkeltä. Tällähetkellä tuon valkoisen tilalla on mustaa asvalttia ja "harmaata" loskaa... Vettä sataa jne. Alkuviikon väsymys painaa inhottavasti päälle.

Käytiin treenaamassa "tavoitteellista agilitya" Karitan ja koirien kanssa. Tehtiin taas joku radantapainen, vedettiin A irti seinästä, roudattiin keinu, putki, kepit ja muutama hyppy. Lähinnä lämmittelyä ja yleistä höntsäilyä varten. Se tavotteellinen puoli tulikin sitten kontakteilla. Tänään ihana rakas mahtava täydellinen Karita suostui (kiusaamisen alaisena) kuvaamaan varmaan kymmenkunta pätkää <3 Kiitos! Orjuutin tietenkin myös avustajana palkkauksessa yms. Ansan kanssa lähinnä höntsäiltiin, videota ei saatu, kun kamerasta loppui patterit...

Kuvamateriaalista voi kukin huomata kaikenlaista. Umppa ystävällisesti heti "analysoi" treenivideomme. Kontaktit ovat kuulema ihan hyvällä mallilla, mutta näihin on kiinnitettävä huomiota:

- Vapautus (nyt tuli vapautus + liike samaan aikaan, ei näin! Muistan kyllä sen jo entuudestaan, muttamutta... vaikeaa hahmottaa oma toiminta.)

- Viretila (kuumentaakuumentaa - koiraa, omaakin yritettävä nostaa, vaikka väkisin!) + motivaatio

- Oma liike ja toiminta

Jatkossa:

- Mahdollisimman paljon ulkopuolista palkkausta

- Kontaktit myös osana rataa

- Lyhyttä treeniä (vain muutama toisto)

- Lisää vauhtia!

- Myös "nopeita" vapautuksia

- Enemmän suunnitelmallisuutta treeneihin

- Tavoitteet selviksi (mitä haluan tuon kontakteilta?)

- Ei naksua enää näihin kontakteihin (tarkoitushan olisi häivyttää kaikki apuvälineet... oikea-aikainen palkkaus on tärkeä, muttei se siitä paremmaksi muutu naksulla)

- Lätkällä asiat varmoiksi, mutta myös häivytystä kokoajan (mieluiten niin, etten itse tiedä onko lätkää vai ei)

Unohdin ihan varmasti jotain, mutta näihin ainakin tarkkuutta! Ja Karita kyllä mulle saa sanoa asiat ja kritisoidakin - olen vaan aina puolustuslinjalla, huono tapa, sori! ;D Vedätys/töksäytys on ikuinen ongelmayhdistelmä - viimeksi valitettiin töksäyttämisestä, nyt vedättämisestä (enhän kisoissakaan oikeasti tekisi niin) - vastaus ongelmaan on yhtä "yksinkertainen" - ei kumpaakaan ja molempia - voi miten helppoa! (lievää sarkasmia...) Iso kiitos vielä Umpalle neuvoista!

Jottei homma menisi liian raskaaksi:

Meikän treenaajat.

Treeniympäristömme...........

Pepin hermoja taas koeteltiin - hyviä kokemuksia koiralle part miljoona! Käytiin vielä ilta/jäähkälenkillä Ansan ja Pepin kanssa. Yli-innokas poikapentu karkasi pihasta ja tuli ahdistelemaan meidän neitejä kuin takiainen. Omistajakin tuli pomppimaan koiran perässä... Normaalisti Peppi pitää vaan sellaista mene pois mörinää, mutta nyt se melkein huusi kauhuissaan "helvettiin siitä persuksista tai syön sinut!!". Ei pennusta oikeasti mitään vaaraa ollut, mutta tietenkin Peppi vähän traumatisoitui muutaman viikon takaisesta välikohtauksesta... Kun omistaja vihdoin sai koiransa kiinni alkoi "hyi-yttely", meinasin sanoa, ettei siitä enää mitään hyötyä ole, koiraa kun pitäisi oikeastaan kehua siinä vaiheessa, kun se antaa ottaa ittensä kiinni. Ainakin minä olen tätä mieltä - ihan loogista - koira elää hetkessä ja käytännössä luulee, että se on "hyi", kun joutuu kiinni.... Voivoi.

Vielä olisi koirien venytykset jäljellä. Peppi on himmaillut keinulla tosi paljon, lienetkö takapää taas lukossa... Huomenna tavoite olisi juosta "sirkuskouluun" ja takaisin varmaankin kontata (suunnitelma vielä vähän auki...), jos se siis on. Muuten voisi yrittää juosta koirien kanssa tai ainakin Ansan, jos Peppi on ihan ylikankea.

Neiti Kiinnostava

2012-01-02T17:36:00.000+02:00

Joskus kaiken kiireenkin keskellä on tylsää. Pitäisi tehdä kaikkea eikä kerkeä kuitenkaan, mutta silti löytää aikaa kaikelle tyhjänpäiväiselle. Kuten blogin päivitykselle tai shoppailulle ja ostoksien ihastelulle. Hassua, eikö?

Kaupungilta mukaan tarttunutta:
mustaa fleeceä, MicMacin huppari ja
SoWhatin karvavuoriset mokkanahkatennarit.
Jotenkin veikkaisin, että tällä päivällä oli osuutta ostoksiin - KYLMÄ!
Ei ole enää: kenkiinkin jätin "villasukkavaran" ja MicMacin hupparit ovat aina pehmeitä ja lämpöisiä <3
ja KAIKKIA KIINNOSTI!

Puolentoista tunnin päästä on vuoden ensimmäiset juoksutreenit. Olen innoissani, liian väsynyt ja tyytymätön repsahtaneeseen kuntooni. Vielä pari kuukautta sitten yksinkertaisesti sanottuna sekosin, jos en päässyt viikon aikana liikkumaan. Nyt olen kai vaan luovuttanut - joulukuu kului iloisesti läskeillen! Sitä paitsi en ole ihminen, joka murehtisi asioita turhaan, valittaisi vyötärönseudulle kertyneestä pelastusrenkaasta tms. Nyt on vaan vähän pettynyt olo - olen pettynyt itseeni. Mikään ei suoranaisesti enää estä minua liikkumasta, silti jään mieluumin läppärin kaveriksi kotiin. En halua kuvitellakaan elämää ilman koiraa - painaisin varmaan kymmenen kiloa enemmän. Toisaalta saattaisin olla neuroottisempi omasta ulkonäöstäni - Peppi näytti viimekesänä suorastaan anorektiselta ja koen aina pieniä maailmanloppuja, kun nypintä menee liian myöhäiseksi. Kukin tavallaan...

Uusi vuosi meni ihan mukavasti tädin luona keskustassa. Laitettiin tosi hyvää (kasvis)ruokaa, kuunneltiin kantrijoululauluja ja ruotsinkielistä höpinää radio vegalta, katsottiin pari leffaa ja koira nukkui ihan rauhassa suurimman osan ajasta. Matkalla keskustaan otus oli aika levoton, mutta sisällä rauhoittui, kahdentoista aikaan alkoi vinkuna ja hätäännys, mutta hengissä selvittiin. Peppi on siitä hassu tapaus, että se suostuu aina ulos, vaikka pelottaisikin. Hihnakäytös on vaan jotain niin epäsopivaa, että....

Uuden vuoden kunniaksi vaihdoin blogin nimen vähän suomalaisen suuhun sopivammaksi. Mikä olisikaan parempi kuin "P NIINKUN PARAS", tottahan se on! P-teemalla: Paras parson Peppi. Jos jaksaisin, voisin perustaa kolmannen blogin - tämä kun täyttyy pitkälti omista höpinöistä nykyään - mutta ei: me olemme tiimi ja ajatukset ovat yhteisiä. Peppi se on, joka saa minut ajattelemaan asioita ja selittämään turhia. Musiikki on niin tärkeä osa omaa ja yhteistä henkistä valmistautumistamme - Peppi tulkitsee minun tunteeni ja toisin päin - niinpä saatte myös jatkossa lukea lyriikoita ja katsella videolinkkejä. Sen verran kuitenkin koitan parantaa, että saisitte useammin katsella meidän (viihdyttäviä) treenivideoitamme yms.

Ehkä maailman kulunein (ja yksi parhaista) biisi ja aivan järjettömän hyvä versio:

Nyt meikälikka lähtee treenaamaan! Kuulokkeet korville, parasta musaa soimaan ja tassua toisen eteen - voiko olla parempaa? Uhkailin jo itselleni, että torstaina juoksisin "sirkuskouluun"... Katsotaan miten juntturassa olen tämän viikon. "Raatona treeneihin - kuolleena kotiin!" Kuinkas muutenkaan...

Aiemminkin blogissa esiintynyt kuva: minun maailmani <3

Ps. Ansa tulee huomenna loppuviikoksi - pääsen takin tekoon ja vähän hallilla käyntiäkin suunniteltiin...

Hyvä, Parempi, Paras 2011- 2012

2011-12-31T15:16:00.000+02:00

Eilisen piti olla vuoden viimeinen teksti - vaan eipäs olekaan! Olin juuri kuulevinani päivän ensimmäisen paukahduksen (täällä niin, että olen kuullut) ja toisen... Noh koira nukkuu tyytyväisenä. Täytyy pysyä itse rauhallisena niin säästytään varmaan pahimmalta paniikilta (:

Aloiteltiin vuoden viimeistä päivää hyvissä tunnelmissa omalla takapihalla palloilulla ja kuvailulla. "Nasu" on varsin kuvauksellinen pallonsa kanssa, joten sain uuden sadetakin ja valjaat kuvattua vähän paremmin. Eiliseen asti uskoin, että kyllä Uudeksi vuodeksi tulee pakkasta, yhtään pakkasetonta Uutta vuotta en muista. Iltalenkillä havaitsin pienen lumipyryn, vuoden viimeisenä päivänä ei ole pakko olla lunta, kunhan on pakkasta. No nyt meillä on minimaalisesti molempia.

y-valjaat.

Minä en tee uudenvuoden lupauksia. Vai teenkö? En lupaa treenata itseäni rantakuntoon, mutta lupaan treenata ihan vain omaksi ilokseni. Toisaalta voisin luvata, etten lupaa mitään. Sen sijaan yritän parhaani. Hyvä ei riitä - täytyy olla paras - mutta hyvästä parhaaseen on kai otettava jokainen askel ja aina voi olla parempi. Voit olla kerran paras, mutta kohta joku taas on parempi.Vertailumuodot ovat muutenkin ihan tyhmiä. Jos vaan sovittaisiin, että ollaan kaikki parhaita - omalla tavallamme. Ei elämänlaatua voi mitata kilpailutuloksilla. Kisoissa nautin eniten parhaasta seurasta ja tunnelmasta. Agility on lajina ihana, toisinaan se alle minuutin suoritus on kirsikka kakun päällä, toisinaan voiton vie joku ihan muu. Kaikki se jännitys ja lataus... Seuraavaa kisakautta odotellessa! Lupaan, että meillä on vuoden kuluttua (lähes) täydelliset kontaktit!

sadetakki.

Muistellaksemme kaunista kesää:

Jottei totuus unohtuisi: Nalle Puh ja Nasu kiittävät ja kuittaavat - ensi vuonna paremmin!

Ps. Alan jo vähän näyttää Nalle Puhilta... Peppi nyt on aina näyttänyt vaaleanpunaisena lerppakorvana Nasulta. Parivaljakkona Nalle ja Nasu kuvaavat meitä varsin hyvin - luonteilta ja ulkonäöltä.

Naku Nasu

2011-12-30T21:28:00.001+02:00

Otsikko kuvaa aika hyvin "koirani" ulkonäköä tällä hetkellä. Se on varsin vaaleanpunainen. Selkä on iho-ongelmien vuoksi kauniin laikullinen, masu ihan kalju jne. Pepin pohjavilla oli kuitenkin parempi kuin luulin, se on ihan positiivista! Otus on siis vihdoin nypitty, pesty ja puunattu.

Ennen.
(viime yöltä, Peppi uusissa tekemissäni valjaissa)

Jälkeen.
Parin tunnin tuskan jälkeen on helppo hämmästellä...

...ja heiluttaa häntää...

...kunnes joutuu pesulle
ja hytisee pinkkinä possuna nakuna kylmissään.

Hännän vispaus voi jatkua, kun ovea ollaan avaamassa...
(Selän laikkuja <3)

ja on lupa saada terrierihepulit!

Huomista odotellaan kauhulla, mutta ollaanpahan sentään nättejä! Hajapamauksia ei ole Peppi erityisemmin rekisteröinyt, mutta aivan varmasti on ainakin hermostunut huomenna, kun pamauksia tulee jatkuvalla syötöllä... Hieman epäloogisesti lähden huomenna Peipposen kanssa karkuun keskustaan. Siellä on yksi iso show (tai ainakin pitäisi), mutta sekin on tarpeeksi kaukana. Harvemmin keskustassa tapahtuu uutenavuotena ihmeempiä. Enemmän jyskettä kuuluu ihmisten takapihoilta. Niinpä lähdemme tädille nauttimaan vanhoista elokuvista (hitchcokit yms.) ja varmaan jotain sapuskaakin väkerretään (:

Hauskaa uuttavuotta kaikille!

Superisti sillisalaattia kontakteilla

2011-12-29T01:19:00.000+02:00

Aloitin heti koneen ylikuormittamisen: kaikki hyvät biisit youtube-lataukseen, kuvat kamerasta ja kännyn muistikortilta koneelle, kymmeniä sivuja auki, kuvan muokkausta Paintilla (pitäisi se Gimpkin ladata), musat soi ja elämä hymyilee. Niin mitenkäs se kirjoittaminen? Tosiaan "lupasin" tehdä roikkuneen lehtijutun tämän vuoden puolella valmiiksi, no sitä se ei vielä ole... Eikä varmaan tulekaan olemaan: läppäriltä puuttuu tekstinkäsittelyohjelma! Sellainen hankintaan...

Loppukesän helmiä - aina yhtä kuvauksellisia.

Monet pistivät jo ennen joulua vuoden 2012 tavoitteita esille. Minä en. Koska tavoitteita ei ole. Tai oikeastaan tavoitteemme ovat niin minuun painottuvia ja muutenkaan eivät mitään maailmaa mullistavia. Jos jotain kuitenkin pitäisi sanoa niin:

Agility:

- Oman asenteen kehittämistä ja huomion kiinnittämistä liikkeeseen (heittäytyminen, täysillä tekeminen jne.)

- Pepin kontaktit kuntoon

- Lisää kisavarmuutta

- Enemmän kisoja

- Useammin omatoimitreeniä

- Pepin fysiikka kuntoon (hierontaa, venyttelyä yms.)

Muut:

- Allergiaoireiden minimointi (allergiat useimmiten tavotteidemme onnistumisen este - hidastavat tekemistä ja estävät helposti kisaamisen)

- Ruokavalio kuntoon (luonnonmukaista raakaruokintaa jatketaan ja yritetään löytää parhaiten sopivat tasapainoinen "sapuskayhdistelmä")

Kontaktit alkavat olla jo tosi hyvällä mallilla! Käytiin tänään Karitan ja Mämmyn kanssa treenilöimässä. Tapaus Karitalla oli omat "vaikeutensa", mutta meillä meni Pepin kanssa ihan sikahyvin. Harmittaa, kun kädet loppuivat kesken eikä "onnistuttu" kuvaamaan mitään. Ne kontaktit olisivat nimittäin olleet sen arvoiset! Käytettiin kerrankin toisiamme hyödyksi: tehtiin A:ta ja puomia yksittäisinä esteinä, minä käskytin ja palkkasin namilla kontaktilla ja Karita palkkasi vielä häntiksellä vapautuksen jälkeen. Tuplapalkka toi hyvin vauhtia, mutta silti työskentely pysyi tarkkana. Jatkossa olisi tavoitteena tehdä pääosin lelupalkalla, koska se on Pepin mielestä se paras palkka (nopeuden takia myös).

Kohta aloitetaan lätkän häivytys, ettei jumahdeta. Peppi on sellainen koira, että se vaatii kokoajan lisää haastetta - jos se ei sitä saa, se kyllästyy. Tuo otus oppii niin älyttömän nopeasti, että yleensä jokaisella treenikerralla edetään - aloitetaan siitä mihin jäätiin + pidetään tauko + opetellaan uutta. Niin se vaan meillä toimii. Naksu saatiin tosiaan joululahjaksi, ei se varmaan käyttämättä jää, mutta silti se on vähän jäänyt mietityttämään, että kannattaako meidän sillä tehdä kontakteja. En ole vielä edes ehdollistanut (sen aion kyllä jokatapauksessa tehdä). En ole varma naksun tarpeellisuudesta. Häivytettäessä se voisi tuoda lisää varmuutta, mutta toisaalta kontaktit ovat tässä vaiheessa ihan hyvällä mallilla ilmankin ja Peppi tietää, mitä tekee. Hmmm... Tämä nyt oli sellainen sillisalaatti, että koittakaa ihmiset ymmärtää. Mielipiteitä tämän asian suhteen saa esittää!

Taas 24 h meidän "epälaumaa" takana. Alkaa jo vähän väsyttämään - eilinen venyi aamuseitsemään, hupsis! - huomenna kohtuu aikaisin herätys ja kaupungille. Voisin käydä ostamassa hiirimaton - läppärilaukku (näyttää ihan ensiapulaukulta muotonsa ja ihanan pirteän punaisen värinsä takia) ja langaton (keltainen!!) hiiri (ja tietysti kone) löytyvät jo. Kävin eilen vähän tuhlailemassa: viidenkympin läppärilaukku ja yli viiskymppiä panta- ja takkitarvikkeisiin... hups.

Vein jätkille "tuliaisiksi" uudet puolikurkkarit (made by me ofcourse). Mämmy sai myös uuden super-sadetakkinsa, joka sopi sille suoraansanottuna täydellisesti.

Nimikoidusti - tietenkin!

Me Elvikset

2011-12-27T05:37:00.000+02:00

Niin se joulu sitten taas vierähtikin! Joulumme sisälsi (liian) paljon syömistä, yhdessä oloa, ompelua (en sentään "töitä" tehnyt, kaikkea hauskaa vaan!), vähän ulkoilua (pääosin liukastelua ja tuulen mukana lentämistä) ja huippukivoja lahjoja. Niinpä huisi kuvapostaus joulun tunnelmista!

"Oi jooooulu yööö, juhla yööö...!"
Sittenkin valkea joulu!

Lumikuono!

Tein Pepille joulupannan!

LAHJOJA!

En välttynyt jouluherkuilta tälläkään kertaa...

Peppi sai mummulta IHANAN Kongin vinkuvan tennisluun!
(Neitiä ei ole kyllä vielä päästetty tämän kimppuun,
jätetään naksun treenikaveriksi)

Saatiin myö se naksukin (ja "huumehörhö"-kansio),
kiitos Karita <3

Uusia ompelujuttuja!
Laatikko täynnä ompelusälää, muumipurkki täynnä uusia lankoja,
pentikin sydänpurkeissa nauhoja ja neppareita yms.,
laatikon päällä uusi mittanauha josta saa jopa selvää (vanha vähän kulunut)
ja ihaaaanat uudet ompelusakset,
kiitti mummi <3 (enpäs olekaan ennen sanonut noin...)

Minun "työpisteeni" <3
Siisti ja järjestyksessä!
(niin - uskokaa pois kaverit!)

Peppi tuhosi tämän lahjapingviininsä kymmenessä minuutissa...

Ulkoilua!

Vieläkö ihmetyttää,
kun tämä "luulee olevansa kärppä tai lumikko" aivastelee?

"Sieltä tullaan!"

"Mitäs tuolta löytyy..."

"Hei päästä alas!"

Pakettimäärä ihan häikäsee!

No myööö!

Me Elvikset (;

Joulupukkia piilossa...

Siinähän se pukki onkin!

*Nuuhnuuh* "mitäs täältä löytyy?"

Lauletaanko pukille?

"MINUN!"

Kun juhliminen käy liian rankaksi
- nukutaan kunnon itsemurha-asennossa.

Kuten voitte huomata - kuvat ovat ihan sekaisin! Niin oli kyllä koko joulukin... tavallaan. Sinäänsä kaikki oli niinkuin aina ennenkin, mutta hämmennystä herätti esim. porukoilta saatu "lahjakortti", jossa luki Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2012! T: äiti ja ISÄ(!!!!!). Se oli hieman hämmentävää, mutta vielä hämmästyttävämpää oli lahjakortin "kohde" LÄPPÄRI!! Sanottakoon, että olen tyytyväinen.
Jos saan iltapäivästä itseni sängystä ylös tämän valvomisen jälkeen, lähden shoppailemaan puuttuvia takki- ja pantatarvikkeita, kankaat ovat aika hyvin kasassa, kun niitä tuli lahjaksikin.

Infotaan nyt vielä tännekin:

uudet nettisivuni löytyvät tästä osoitteesta http://aliska.nettisivu.org/

Molemmat blogit jatkavat toimintaansa normaalisti, mutta käykääpä kurkkimassa uutukaisiakin! (;

Piristää mukavasti pimeitä iltoja (:

Lämmintä Joulua ja Onnellista Uuttavuotta!

2011-12-23T16:25:00.001+02:00

Joululoman alku on vietetty mukavasti mummoillen (mukavasti ja mukavasti - itse hirveässä nuhassa ja koira kipulääkityksellä. Paranemaan päin ollaan kuitenkin molemmat menossa!), väkersin Pepille uuden villapaidan. Nyt tekisi mieli neuloa lisää, vähän vastapainoa ompelulle...

No, mutta asiasta potkukelkkaan (joka ei kyllä näillä keleillä kulkisi...), tämän "huuruisen" kuvan myötä
- Iloista joulua ja onnellista uuttavuotta 2012 kaikille lukijoille!

Ps. kinkkukin on jo näköjään otettu sulamaan, yöks!

Ei ihan niinkuin elokuvis...

2011-12-19T01:43:00.000+02:00

No joo viikonloppu ei sitten mennytkään ihan suunnitelmien mukaan...

Lähdettiin Marikan, koirien ja pikku-Alisan kanssa perjantaina viiden jälkeen lenkille. Ei päästy edes kunnon purkkarille asti, kun ikävä "välikohtaus" tapahtui. Peppi ja Jojo vähän rähisivät (pieni olisi kai halunnut leikkiä ja Peppi ei ollut ihan samaa mieltä), Mony sattui ylisuojelevalle päälle ja Peppi sattui olemaan väärään aikaan väärässä paikassa (piilossa Jojolta miun jalkojen takana), siitä alkoi rähinä, pakka hajosi ja rakas "russelirasistimme" onnistui käymään Peppiin kiinni. Jotenkin siinä kahakassa minunkin sormi onnistui löytämään tiensä Monyn suuhun... Se sai onneksi vain pintanaarmuja, eikä ole mitenkään turvonnut.

Toisin on Peppi. Varsinaiset haavat pysyivät pieninä (kiitos Monyn puuttuvan kulmurin), ruhjeet ovat kuitenkin loogisesti melko isot, sen verta kauan Peppiä roikotettiin ja ravistettiin naamasta... Poskeen tullut "reikä" umpeutui oikeastaan samana iltana ja aavistuksen revennyt korvanipukka näyttää myös tosi siistiltä, turvotus ilmestyi vasta seuraavana päivänä. Koira oli selvästi kipeä, posken ja kaulan turvotus saatiin kuitenkin ihan kylmällä vähän rauhoittumaan. Tämän päivän otus on ollut jo lähes normaali ja turvotus on laskenut aavistuksen. Kovin huonossa jamassa Peipponen ei ole missään vaiheessa ollut, koska se on syönyt kokoajan normaalisti (mitä nyt pikku marttyyria piti syöttää kädestä eilen...) ja minilenkkinsä on kulkenut reippaasti. Hieman normaalia rauhallisempi ja apaattisempi se on, mutta eiköhän se tästä! Huomenna soitetaan varmaan aika lekurille huonon ihon ja turkin vuoksi niin saadaan samalla tarkastettua haavojen paraneminen yms.

Vahinkoja sattuu, näin tälläkertaa!
(koppi korvattiin "kauluriajanjakson" ajaksi pehmopedillä,
koska Peppi ei meinaa mahtua tuo päässä koppiinsa,
hyvin maittavat unet tyynyllä ja lampaantaljalla täytetyssä pedissä!
Yöllä tullaan kuitenkin viereen nukkumaan.)

Harmittaa vaan, kun Pepillä on muutenkin huonoja kokemuksia toisista koirista ja sillä kestää pitkään luottaa niihin. No samalla tavalla harmittaa Monynkin puolesta, senkään kokemukset kun eivät ole niin suloisia. Kehtaan vaan väittää, että Peppi jopa ihan piti tästä lihaskimpusta tai ainakin luotti siihen, saa nähdä miten käy kun seuraavan kerran nähdään. Kovin lähekkäin näitä ei ole koskaan voinut päästää Monyn kokemuksien vuoksi, enkä voi väittää, että tuo minunkaan tapaus mikään enkeli olisi... Toivottavasti Peppi toipuu tapahtuneesta - lähinnä sillä henkisellä tasolla - se kyllä turvautui vielä perjantai-iltana kotimatkalla Monyyn ja Jojoon (koko "laumaan" oikeastaan) toisen koiran tullessa vastaan. Sinäänsä ihan loogista, ettei "haavoittuneena" haluta mennä lähellekään tuntemattomia, mutta huvittavaa on se, että Peppi olisi ihan varmasti mennyt lähemmäs Monya, jos olisin päästänyt...

Peppi ei siis ollut tänään treenikunnossa, joten en treenannut minäkään. Mentiin kuitenkin Marikan kanssa yleisöksi. Tosi kivan (+haastavan) näköisen radan oli Juha väkertänyt, mielelläni olisin sitä mennyt. Päivän aikana Peppi vinkui perääni kotona, minä tein lähempää tuttavuutta Martan kanssa, kuvailin, pussailin Ryynin kanssa ja leikin joulupukkia (näin väitti Marika). Varsin reilua toimintaa Peppiä kohtaan (ilmankos viihtyikin paremmin Aapon ja muiden seurassa!)... Kiitos vaan kaikille hauskasta päivästä!

Lisäksi sain tänään järjestettyä kaavat ja ohjeet siististi muovitaskuihin kansioon ja muutenkin vähän järjestelin ompelujuttuja. Sain "uuden" kierrätyskirjahyllyn. Äitin töissä uusitaan sisustusta, niinpä meille lentää sieltä kaikkea vanhaa "romua". Pojat saivat kirjahyllyn legoille ja leluille, minun minihyllyni tuuraa yöpöytää ja sai romun lisäksi sisällökseen Koiramme-lehdet, muutaman käsityölehden, ompelukansioni ja Pepin kulmalukkokansion, hyllyllisen kirjoja joita en koskaan muista lukea jne.

Olipa kerran viimejoulu, jolloin parsonillani oli siisti
hyväkuntoinen nypitty karvapeite!

Ps. Aapo oli illan kuumeessa, niinpä Peppi ja Aapo nukkuivat yhdessä sohvalla. Olivat aika suloinen näky <3 (ja minulla olisi siitä kuva kännykässä, mutta se ei suostu toimimaan, pah!)

Pps. Onnistuinpas taas kehittämään itselleni nuhan!

Ppps. Peppi näyttää ihan Pyry-parsonilta turvonneessa kuonossaan... :D

Viimeinen valitusvirsi part 2

2011-12-15T20:41:00.000+02:00

Eli tässä nyt tiistain treenivideot. Ei meidän meno aina tommoista jumitusta ole! Mutta oli sielä hyviäkin kohtia... Sunnuntaina taas, voisinpas pyytää vaikka Marikaa kuvaamaan, kun tulee katseluoppilaaksi (ei taida pikku-Jojosta ihan vielä olla Juhan treeneihin...). Huomenna olisi tarkoitus lenkkeillä vähän Marikan ja lauman kanssa, jos vaan kelit sallivat, mutta tietenkin ne sallivat kun myö tälläisellä ryhmärämällä lähdetään liikenteeseen!

Ps. Jalkani tekevät kuolemaa - paketoin 3 tuntia putkeen Prismassa ilman pienintäkään taukoa nilkkurit jalassa seisten - kohta pitäisi vielä lenkittää koira!

Viimeinen valitusvirsi

2011-12-14T17:53:00.000+02:00

No myööö!

Pääsin eilen treeneihin (kiitos Sonjan!). Porukat heittivät jo hieman yli kuudeksi hallille, jossa viereinen ryhmä jo treenasi.

Heitin siis kamat sisälle ja lähdin sitten Karitaa ja Mämmiäistä vastaan. Se ihana näky halliin saapuessa: uusi tekonurtsi! Yhtä hyvä oli kuin MAreenankin puolella ja esteet (esim. pyörillä kulkeva puomi) liikkuivat kuin itsestään paikasta A paikkaan B. Opin jopa vihdoin käyttämään "uutta" puomia, on se vaan kätevä kapistus! Saatiin kahdestaan rakennettua lähes parinkymmenen esteen rata. Jouduttiin tosin korvaamaan yksi putki pussilla, kun putkipainoja ei oltu vielä roudattu halliin tarpeeksi. Kouluttajamme oli siis kipeänä ja ensimmäisen ryhmän jäsenet eivät päässeet treeneihin, joten Karita pistettiin suunnittelemaan rata.

Saatiin rata varmaan alle puolessa tunnissa valmiiksi (ei tullut pahemmin kelloa tuijoteltua) ja pääsin aloittamaan the projektin - täppäyksen siirto puomin kontaktille (A:ta harjoitellaan joskus toiste). Peppi hiffasi jutun nopeasti kuten osasin odottaa. Se tarjoo itse lähinnä asentoa ja täppäys tahtoo unohtua, vaadin kuitenkin sitä täppäämään, jottei tilanne menisi taas siihen, että 2on2off tehdään vain lätkän ollessa nenän edessä. Häivytys on vielä edessä, mutta näillä taidoilla selviydymme varmaan Juhan treeneistä sunnuntaina. Kovin paljoa en viitsinyt vielä eilen kuumentaa, mutta saatiin Peppi tulemaan ihan vauhdilla kontaktille, kun Karita piti otuksesta kiinni puomin yläpinnalla ja vähän härnättiin. Kontakteista on jokatapauksessa tullut paljon varmemmat nyt täppäyksen aloituksen jälkeen ja kuten sanoin: Peppi tarjoaa oikeaa toimintaa ihan itse. Uskon, että lätkä saadaan häivytettyä aika nopeasti kunhan toiminta vaan pysyy suhtkoht selkeänä. Ja jos sen naksun nyt saisi, niin oikea-aikaista palkkausta olisi helpompi vahvistaa. Tosin en tiedä tulisiko otus sitten vähän riippuvaiseksi siitä - tulisiko siitä ongelma, kun naksua ei enää olisikaan?

Varmaan yli puolisentuntia käytettiin täppäykseen. Peppi kesti aika hyvin toistoja kun välillä vähän leikittiin häntiksellä yms. Peipponen oli muutenkin aivan mainio eilen! Kulki tosi kivalla innolla, eikä muuten ollut jumissa. Meni kovaa ja ainakin alussa suorastaan nuoli toista hyppyä, kun jollain ihmisnuolen tapaisella merkkasin jo heti lähdössä, että seuraavaksi ollaan menossa tuohon putkeen. Meidän radoista on muuten videotakin. Ne ovat oikein kunnon säätöä: välillä huutelen, että minne mentiinkään ja koin muutaman hämmennyksen. Meidän väitettiin lusmuilleen, kun en ollut puomitreeneiltä kerennyt tutustua rataan, siihen kuittasin, että oltaisiin ihan hyvin voitu kuskata vain se puomi siihen keskelle ja laittaa muut rakentamaan loppuradan! :D Ensimmäisellä kierroksella unohdin laittaa lätkän puomin päähän, minä taisin hämmentyä koirankin edestä, mutta ihan hyvä kontakti se silti oli. Kerkesin tosiaan kerran juosta radan läpi ilman koiraa, joten linjaukset menivät vähän miten sattuu. Onneksi Peppi oli aika lempeällä tuulella.

Taas vaan vähän huolettaa tuo koira: eilen ennen treenejä ja viimepäivinä se on rohissut ja aivastellut jonkun verran (normaalia enemmän). Ihan niinkuin sillä olisi nuha... Ei se muuten kai kipeältä vaikuta, joten en usko, että sillä kennelyskää olisi, mutta mietin nenäpunkin mahdollisuutta. Peppi nyt on vähän Peppi, muttei nyt ole mitään allergisoivaakaan. Tosin se on viimeaikoina vetänyt nenäänsä niin paljon lunta, että ehkä se on vain ärsyynnyttänyt nenun jotenkin...

Poljin taas Karitan itsetuntoa roimasti alaspäin. Sattui nyt vaan näyttämään ihan katupummilta :D Ja täytyihän sitä vähän torua Mämmyn kylmästä kohtelusta. Ei Maksa pitänyt edes kovaa meteliä! Ihan normaali terrieri <3 Oli kumman rennot treenit ilman Rickya!

Pepin hallissa vinkuminen saa minut nykyään vain harvoin hermoromahdukse partaalle. Siihenkin näköjään tottuu (toivottavasti myös treenikaverit tekevät samoin...). Peppi oli lauantaina aika kiltisti ja piti semmoista siedettävää pientä piipitystä, eilen se huusi välillä vähän enemmänkin, mutta hengailtiin aika paljon pihalla. Ainiin tuon koiran "vinkumisääni"kin kuulostaa jotenkin paljon säälittävämmältä. Outo juttu. Pitää ehkä käydä jossain vaiheessa käyttämässä lekurilla jos ei mene ohi. Nytkin rohisee vieressä siihen malliin....

ylianalysointia

2011-12-13T16:40:00.001+02:00

Agility-agility-agility-agility... lallati-lallati... on kivaa! Joo eli vähän tämmöinen fiilis. Tauko ihan tosissaan lisää motivaatiota!

Olen ihan paniikissa, koska Oreniuksen koulutuksen aikataulut ilmestyivät foorumille. Tätä paniikkia ei helpottanut yhtään äidin toteamus: "ei ole rahaa". Ja koulutushan maksaisi sen vakkari 20 €, no jostain sen on löydyttävä. Sunnuntaina 11-13 näyttäisi olevan (kuulostaa ihan hyvältä, ei liian aikaisia aamuherätyksiä) meidän parsonpoppoon treeniaika. Niin ja se paniikkihan tulee nimenomaan näistä samassa läjässä treenaavista: Ryyni, Maisa ja Marta. Hui paineita! No ei nämä koirat vaan ohjaajat, niin hyviä tyyppejä ja ohjaajia, että pientä näyttämisenhaluakin alkaa syntyä :D Voin vain kuvitella taas itseni aamupöpperöisenä yrittämässä ohjeiden kuuntelua ja pohdiskelen, että mitäs lajia myö tälläkertaan treenattiinkaan! Ei mitenkään harvinainen fiilis nimittäin. Iidankin koulutuksessa olisin mieluusti hakannut paistinpannulla päätäni, jos siihen olisi mahdollisuus suotu...

Aikaisemmin manguin siitä heittäytymisestä. Tänään kurkkukipuisena ilmiksen jouluesitys-treeneissä olin ihan erilaisella meiningillä mukana kuin aiemmin. Showhan on toistaiseksi oikea jouluinen sekametelisoppa, mutta tälläkertaa pistin itseni likoon kokonaan. Saa luvan riittää lavan takareunalla kököttäminen! Haluan olla esillä ja yleensä olenkin, mutta silti väistelen muiden tieltä. Ryhmä ei toimi, jos se on läjä sooloilijoita, sen sijaan aksassa saakin vähän sooloilla, kunhan ei tyystin unohda muiden neuvoja ja vetää yhteenhiileen koiran kanssa. Kakaramaisella tavallani haluan näyttää, että "kyllä minä osaan itse!". Hyvä kun ei riitä, täytyy olla paras, se vaan voi olla vaikeaa, jos ympärillä on niin monta parasta, että pelottaa.

Mitäköhän miekin taas jorisen... ylianalysoin ihan kaiken. Ehkä jonain päivänä osaan lopettaa. kohta olisi aksatreenit Peipposen kanssa, mutta sinne pääseminenkin on vielä vähän auki. Porukat suostuvat heittämään, mutta takaisin pääsy onkin vähän epävarmempi.... Jos treeneihin päästään niin tänään treenivuorossa olisi täppäyksen siirtäminen kontaktille!

tassutellen.

Tekonurtsinvihreä talvi

2011-12-11T19:56:00.001+02:00

Eilisestä toivuttu ja tänään ollaankin tehty kaikkea ihan muuta kuin aksaa. Hinku olisi kyllä kova, jospa yskästä huolimatta pystyisin tiistaina treenaamaan. Meidänkin (KSSK:n) puolella pitäisi nyt siis olla tekonurtsi valmiina, jotkut kantelevat huomenna esteet sisään ja treenit voivat taas jatkua. Pian se joulutaukokin tosin tulee... Nyt ollaan treenailtu niin vähän, että jos vaan säät sallivat niin voisi yrittää käydä ainakin kerran joululoman aikana esteillä. 18.12. on muuten Oreniuksen treenit! Saisinkohan mie siihen mennessä tuon koiran hiffaamaan täppäyskontaktit... Ei tarvitse tehdä muuta kuin siirtää toiminta kontaktille onnistuneesti. Häivytystä tehdään sitten paremmalla ajalla - ei Oreniuksen treeneissä. Voisi koittaa saada kontaktit kuntoon ensikaudeksi. Siitä tulikin mieleen, että joskus pitäisi se lisenssikin hankkia...

Nyt vihdoin uskalsin nostaa kissan pöydälle ja kaivoin vanhan rästiin jääneen lehtijutun esiin. Onnistuin hankkimaan ainakin yhden haastateltavan lisää. Päätin, että deadline on joulukuun vimonen päivä. Sitä ennen on valmiin jutun oltava toimituksessa, muuten tuo ei tule ikinä valmiiksi. Pitäisi allekirjoittaa avustavantoimittajan sopimus... Tuolla se on varmaan yli kuukauden lojunut pöydällä pölyyntymässä. Olen luvannut sen allekirjoittaa, mutta pitänee nyt kuitenkin oman edun nimissä vilauttaa sopimus ensin isäpuolelle. Kätevää kun on perhepiirissä joku lakia tunteva! Nyt kun en pääse kunnolla itse treenaamaankaan niin on hyvä hetki näpytellä koneella.

Käytiin tänään koko perheen voimin Voikkaalla juhlistamassa mummun nimipäiviä pari päivää etukäteen. Enpäs olekaan vähään aikaan syönyt noin hyvin! Oli herkullista uunilohta, perunamuusia, vihreitäpapuja ja jotain yrttiporkkanoita, salaattia ja patonkia, jälkkäriksi kinuskikakkua, pullaa ja joulupipareita. Namnam. Ja kaikkia kiinnosti, mutta ruoka nyt on vaan niin hyvää!

Kiilusilmä!

Pienen ruokalevon jälkeen heittelin Pepille kerrostalon pihassa lumipalloja ja otettiin Aapon kanssa muutama "talvikuva". Tuli sieltä pari ihan hyvääkin. Harmi vaan melkein kaikissa kuvissa on punaiset tai siniset kiilusilmät...

Ennen Voikkaan reissua sain vihdoin värin päähän ja hyvältä näyttää! Punainen on tullut takaisin <3 Täytyy joku päivä ottaa "pipoton" kuva, jotta muutkin näkevät uuden hauskan kampaukseni.

Joutsenet

2011-12-10T19:21:00.001+02:00

Mistäs sitä alottaisi? Yhdestä taudista selvitty, nyt flunssa yrittää puskea päälle...

Alusta huolimatta tämä päivä on ollut ihan huippu. Aamulla herätys kahdeksalta, hieman ennen kymmentä MAreenalla möllikisoihin töihin ja kisailemaan, hengailua hyvässä porukassa, kotiin piirtämään kaavoja ja viimeistelemään yhtä tilaus-pipoista, parin kaverin kanssa rämpimään rännässä keskustaan ja lopulta takaisin kotiin, napa täyteen (kylmää) pitsaa ja kokista ja loppuilta kuluukin varmaan rattoisasti tieto- & ompelukoneen parissa.

Muutama super-uutinen: Peppi pääsee hierojalle parinviikon päästä tiistaina, JEJJEJJEJEJEE!! + Pepin fleecessä tulee todnäk. ensiviikolla lukemaan: "Lahjattomat treenaa" (;

Tehtiin Suvin kanssa loistodiili. Minä tein hänelle staffi-pipon (eli nyt löytyy tämänkin "rotuisena") ja palkaksi hän hieroo Pepin. Pitänee tarjota vielä "kaupanpäälle" toista pipoa tai huivia tms.

+ Onnistuin junailemaan koulun kirjovan koneen käyttööni, jotta saan tuon legendaarisen tekstinpätkän neidin takkiin!

Tämän päivän möllikisoista! Peppi oli aamulla rasittava, kun ei saanut ruokaa, tekonurtsi oli aivan huippu, kisat olivat pienet, mutta porukka sitäkin mukavampaa, sijoituttiin tuloksella 5 toisiksi mineissä jne. Meidän sijoitus ei ollut mikään maailmanparas, kun osallistujia oli vain viisi (sori Iida, paljastin!). Marta-parson sai hienon kunniamaininnan yleisön hauskuuttamisesta, oli se vaan mainio! Olen kuitenkin tosi tyytyväinen tämän päivän omaan ja Pepin suoriutumiseen. Minua jännitti enemmän kuin pitkään aikaan, olin vaan niin täpinöissäni päästessäni menemään pitkästä aikaa PEPIN kanssa radalle! <3 Kaikki jännitys muodostui positiiviseksi lataukseksi, vasta nyt olen oppinut ihan tosissani nauttimaan ihan vain tästä lajista. Kyllä niitä huipputuloksia keretään hankkia myöhemminkin! Ja jos ei keretä niin SO WHAT?! :D

Vitonen tuli minulle tavallisesta ohjausmokasta: tökstöks. Eli koira olisi pitänyt heittää hienosti itse peruuttaen hypylle ja napata siitä samantien matkaan putkelle samaan suuntaan kuin mistä tultiin. Miun vauhti hidastui liikaa (paineistuin selvästi tilanteesta, jonka arvasin menevän mönkään), tein "töks"-liikkeen eteenpäin ja hypyltä tuli kielto, loppurata menikin oikein hienosti. Päästiin jopa ihanneaikaan! Vau - se oli 45 s ja meidän aika oli 43 jotain... No alku jo sekin! Ei mitenkään yhtään liian helppo rata ainakaan möllikoirille, mutta ne saivatkin jättää kontaktit ja kepit välistä... Oli ihan hauska rata, juuri sopivan vaikea meille näin tauon jälkeen (: Ihan hyvältä meidän meno kuulema näytti, mutta arvatkaa vaan, mitä tämä perfektionisti taas ajattelee salaa päänsä sisällä... Kaikista osallistujista pitäisi vissiin tulla videota homeetan foorumille lähiaikoina.

Peppi taitaa saada palkinto-pehmolelupingviininsä joululahjaksi! Jospa saisin tuotua omankin vähän isomman pingviinini koulusta kotiin ennen joulua... Joululahjoista puheenollen: Umppa ei malttanut olla avaamatta lahjaansa (musta-vaaleanpunainen parson pipo & tuubihuivi + Iirolle sininen oma parson pipo + koirille pari nyörilelua), vaikutti kelpaavan ja pipo näytti aikalailla sopivan kokoiselta (: Sain myös muutamalta muulta muutaman fleecepipo/-huivi tilauksen. Harmikseni huomasin, että viikko sitten ostetut 3,5 metriä fleeceä ovat ihan finiitto, hupsista! Täytyy saada pian kankaita, jotta saan yhden tilauksen 4 pipoa & 3 huivia/kauluria valmiiksi jouluksi...

Maria sanoi, että voisi ruveta myymään ilmeisesti homeetan kautta miun tekemiä takkeja, jos tekisin. Kuulostaisi ihan hyvältä, olisi siinä hommaakin. Saisinhan minä myytyä niitä ihan itteksenikin, mutta ainakin itse kannatan ehkä helpommin sellaista "merkkiä", joka on aktiivisesti jonkun seuran tms. käytössä, joka yleensä tarkoittaa sitä, että tuotteet oikeasti toimivat. Ensimmäinen homma olisi vain etsiä jotain fleecen korvaavaa tai ainakin sitä olisi syytä harkita. Niin kauan kuin ei ole pakkasta, fleece toimii loistavasti, mutta pakkasten tullessa se sähköistyy ihan kiitettävästi. En tiedä, että onko sillä oikeastaan mitään väliä, mutta ei se nyt ole kiva juttu, jos kaikki koirat ovat karvat pystyssä huonon takin vuoksi... Itseäni se ei oikeastaan haittaa, mutta kyllä kalliinpuoleisen takin ostajan on syytä tietää, mitä ostaa. Jos jollain on tiedossa joku vähemmän sähköistyvä vastaava materiaali niin saa vinkata!

Pulkkamäkikausi avattiin muutama päivä sitten. On se Peppi vaan hauska! Kantelee liukureita ympäri mäkeä, juoksee mäkeä alas pulkan vieressä tai edessä ja kiskoo tyhjän pulkan ylös (hyvää ylämäki/veto treeniä sille), syö ja metsästää lumipalloja + huutaa ja räyhää hulluna, jos leikitään lumisotaa tms. Hupsu tapaus. Vähän riskialtista puuhaa, mutta toistaiseksi koiruus on välttynyt pahemmilta iskuilta. Suurin pelkoni on, kun pojat kiusaavat Peppiä sen vetäessä pulkkaa (hyppäävät pulkan kyytiin), otukselta irtoaa vielä hampaat, jos se ei huomaa heti päästää irti!

Vanhoja aikoja on aina kiva muistella. Vitsit miten tunteella myö tätä ystäväporukalla seiskalla vedettiinkään! Vaikea uskoa, että tämäkin vuosi on jo puolessa välissä... Pelottavaa.

Jottei jäisi postaus liian "lyhyeksi":

Kun Peppi muutti meille...

...Ensimmäinen kesä...

...Ensimmäinen syksy...

...Ensimmäinen (kokonainen) talvi...

...ja joulu...

niimpä... näytin tältä viimejouluna.

...Ekat viralliset kisat...

...Toinen kesä...

...Toinen syksy...

... JA LISÄÄ TULEE!

thanks for watching.

ammattilaisten huoleksi

2011-12-07T15:55:00.001+02:00

Jatkoinkin sitten itsenäisyyspäivän vapaata vielä päivällä (ehkä toisellakin...)... Eilinen meni sittenkin valoisista suunnitelmista huolimatta sängynpohjalla ja samaa rataa ollaan jatkettu tänäänkin. Ensimmäinen mahapöpö vähään aikaan! Aika tehokkaasti onkin saanut kömpimään pitkin lattioita ja heräämään kouristeluun tunnin välein öisin...

Mutta ei, aina on löydettävä jotain positiivista! Olenkin ollut jo loman tarpeessa (en kyllä ihan tälläisen...) ja mikä tärkeintä: ulkona on VALKOISTA! Jeyyyy!! Lahjapaja jatkoi toimintaansa aina kivun lievittyessä ja sain jopa soitettua eläinlekurille. Tai no hoitaja sieltä vastasi, mutta mitä väliä... Suositteli jotain apteekista saatavaa iholle suihkutettavaa tai pipetteinä annettavaa kosteuttavaa liuosta, siitä vaan ole varma, että mitä... Kysyin nimen useaan kertaan, mutta jotenkin meni ohi. Google on kumminkin kaveri ja uskon hänen tarkoittaneen jompaa kumpaa näistä: Virbac Allerderm spot-on tai Allermyl lotion spray. Eliminaatiodietin takia jotain ulkoisesti annettavaa, vaikuttaisivat ihan hyviltä vaihtoehdoilta. Parin viikon päästä soittoa uudestaan - päästään lisäilemään ruoka-aineita - silloin 8 viikkoa täynnä siis!

Elimistön kyky valmistaa ravinnosta saatavasta linolihaposta gammalinoleenihappoa heikkenee esimerkiksi tulehdussairauksien, allergian, atopian ja ikääntymisen seurauksena
Lemmikillä saattaa siis olla gammalinoleenihapon puutos, vaikka se söisi monipuolisesti ja saisi ravinnosta riittävästi linolihappoa

^Tälläisen tekstinpätkän bongasin täältä. Tällähetkellä Pepin ravinto on hieman puutteellinen, mutta koska sillä on ennenkin ilmennyt samoja oireita, mietin että voisiko se liittyä jotenkin tuohon(?). Ei välttämättä juuri noihin rasvahappoihin sun muihin, mutta atopia ja allergia liittyvät aika oleellisesti Pepin kaikkiin oireisiin ja ne ovat usein kausittaisia. Joten pohdin, että ehkä Pepin ravinto on sittenkin ollut kohtalaisen kunnossa, mutta elimistö ei ole vain pystynyt hyödyntämän kaikkea...

Nyt kuitenkin otus nukkuu tyytyväisenä kerällä patjalla vieressäni, tuskin se mitään kuolemaa tekee, vaikka jokunen rasvahappo puuttuisikin. Veikkaan, että tuo koira ei tule koskaan olemaan ihan kunnossa. Toisinaan paremmassa, toisinaan huonommassa, mutta aina siinä on jotain vikaa. Se vain on tuommoinen.... vähän erityinen - kaikin tavoin. Luulen, että tälläiseen koiraan en enää koskaan törmää (toivottavasti), mutta onhan tuo silti ihana kaikkine ongelmineen. Ei ehkä maailmanparas kisakoira, kun aina kisojen sattuessa kohdalle, puhkeaa joku oireista. Mutta hyvä harrastuskoira se on ja olen varmasti oppinut Pepin kautta enemmän asioita kuin voisi uskoakaan. Jo vajaan parin vuoden aikana ollaan törmätty allergian (lähes) kaikkiin muotoihin, henkisiin "ongelmiin" (varsinkin minun suunnalta), agilityn avaimet ovat olleet toisinaan hukassa, yhteistä rytmiä ollaan haettu jne. Käytännössä olen siis joutunut opettelemaan omien mielentilojeni hallintaa (joista selitinkin jo aiemmin) ja koiran allergiaoireiden diagnosointia ja lääkitsemistä monin tavoin. Olen myöskin oppinut, että jotkut asiat on syytä jättää ammattilaisten kuten koiratohtoreiden huoleksi.

hengissä ollaan tähänkin asti selvitty!

Itsepäiset itsenäiset parsoni(sti)t

2011-12-05T19:55:00.001+02:00

Hyvää itsepäisyyspäivää jo näin päivän etukäteen kaikille! Meillä juhlittiin jo tänään koulussa, oli aika hupaisa juhla. Huominen ylimääräinen vapaa ei haittaa yhtään!

Rakkain ja paras kaveripoikani kävi viikonloppuna kyläilemässä Vantaalta. Sain taas elinikäisiä traumoja, kun katsottiin "Kauna 3" ja vähän humoristisempi "Scary movie 2". Lisäksi katselimme ulkona tähtiä joita ei edes näkynyt :D Hauska oli viikonloppu!
Sunnuntaina yksin jäätyäni tein vähän ompeluhommia, niistä lisää täällä.

Meidän itsepäisyyspäivänä ei tapahdu mitään erikoista, ei käydä sukuloimassa tai mitään muutakaan. Jonkinlaisia suunnitelmia kuitenkin huomisellekin löytyy! Jatkan varmaankin joululahjojen väkertämistä jo tänäiltana, huomenna neljän maissa lähdetään taas Marikan ja lauman kanssa lenkkeilemään. Toivottavasti tämänpäiväinen räntä pysyisi, ilma viilenisi ja tulisi lisää lunta, pitää sitä sentäs valkoinen joulu saada!

Tänään on tosiaan pyryttänyt oikein kunnolla räntää/lunta, saatiin jo ensimmäiset lumiukotkin tehtyä poikien kanssa. Käytiin lähikukkulalla leikkimässä - jaksaa se lumi innostaa joka vuosi yhtä paljon - Peppi puuhaili pääosin itsekseen ja sillointällöin kävi napsimassa muutaman lumipallon suihinsa ja terrorisoimassa räntäukkoni rakentamista, pojat pyörittelivät heti innoissaan lumipalloja.

Kelissä on yksi huono puoli: minulta jäi taas juoksutreenit väliin. En saanut tänään kyytiä ja loskaan en uskaltanut lähteä pyöräilemään, pöh.

Pepillä on taaaaaas iho-oireita! Jes. Iho on varsinkin selästä aivan järkyttävän kuiva ja irtoaa karvat mukanaan. Kohta minulla on kirjaimellisesti kalju rotta... Piti soittaa tänään eläinlääkärille, mutta MINÄ TÖRPPÖ UNOHDIN! Ja huomenna on pyhä, pah. Tämä on kyllä ennestään tuttua, muttei meidän taloudessa. Ensimmäinen ratkaisu olisi öljylisä, mutta eliminaatiodietin takia pitäisi soittaa koiratohtorille, että mitä öljyä kannattaisi antaa. Luulen, että ihan perus rypsiöljy ei nyt riitä. Oikeastaan "tiesin" koiran kuivuvan tämän suppean ruokavalion aikana. Sillä on vaan herkkä iho ja elimistö eikä se kestä pitkään "puutostiloja"...

Nyt vaan ihan loppukevennykseksi:

Ps. Rakastan noita Madonnan hiuksia. Ja nahkarotsia. Ja raitapaitaa.

Pps. TORSTAINA KAMPAAJALLE!! JEY!! <3

Tehdään miten tahdotaan

2011-11-30T16:38:00.001+02:00

Minäkin hölmö menin sitten testaamaan Hesarin vaalikonetta, vaikken vielä muutamaan vuoteen äänestämään pääsekään... Sauli Niinistö löytyi ykkösenä, Paavo Lipponen kakkosena ja Pekka Haavisto kolmosena, Soinilta löytyi arvatenkin pitkä miinus. Pekka vaikuttaisi ihan fiksulta tyypiltä, Saulista en oikein tiedä ja Lipposen muistan vain "Valtiaista" (muistatteko sen ohjelman? vai olikohan sen nimi valtiaat...). Se politiikasta! En ryhdy ottamaan "julkisesti" kantaa siitä ketä kannattaisin.

Pepin kanssa ollaan menty aika miinuksella. Silloin tällöin ollaan täppäilty pringles-purkin kannella. Lähinnä kertauksen vuoksi. Peppi osaa jutun periaatteessa, nyt vaan odotellaan sitä esteille pääsyä. Lenkkeilytkin ovat olleet vähän sitä sun tätä - välillä enemmän, välillä vähemmän. Liian usein kallistutaan jälkimmäiseen. Haluaisin oikeasti lenkkeillä koiruuden kanssa enemmän - mieluiten metsässä. Niin ja miksi sitten istun nyt tässä? Metsässä ei näe enää kolmen jälkeen mitään, koirasta ulkoilu on epämukavaa sateella ja itseäkin tahtoo laiskottaa. Selityksiä selityksiä!

Ruokapuolesta sen verran, että terrieriä ei tuntuisi luiden lisääminen ruokavalioon haittaavan, masukaan ei ole pahasti vastaan (ei pidä mitään meteliä, sulattaa luut aikalailla ongelmitta - yhden päivän aikana oksensi kaksi kertaa, varmaan syönyt vähän liian ison palan), sopivan määrän löytäminen vielä vähän hakusessa. Juuri suunniteltiin uutta Vauhti-Raksun tilausta. Tälläkertaa emme taida ottaa sitä 10 kg levyä (palojen lohkominen aavistuksen vaikeaa meidän tiloissa...). Valikoimat vaihtelee, nyt houkutteleva vaihtoehto olisi Poron jauheliha pötköissä (helppo pilkkoa - sahaa jäisenä n. sentin verran, paukauttaa lattiaan ja se on poikki! Tärkeä taito jonka opin tetissä, kova ikävä sinne). Lisää luita kiitos myös! Poronluut ovat siitä huonoja, että niissä on aika vähän lihaa. Nyt kuitenkin on elettävä eliminaatiodietin sääntöjen mukaan, myöhemmin sitten vaihdetaan muihinkin lihoihin ja parempiin luihin. Lihaluumassaa löytyisi parin kilon verran pakkasesta, pitäisi kokeilla nimittäin sinäänsä vaikuttaa varsin kätevältä vaihtoehdolta.

Niin ja vähänkö tämmöinen olisi siisti: SEYn JOS OTAN EN JÄTÄ - musta naisten t-paita (linkki on vähän vammainen ja just tuon paidan joutuu sivuilta etsimään itse...). Tänään on jotenkin sellainen olo, että tekisi mieli vaikuttaa joihinkin isoihin asioihin eikä viilata pilkkua jonkun koiran kontakteiden kanssa tai kärsiä huonoa omaatuntoa kesken eräisestä lehtijutusta... On kai sitä tärkeämpiäkin asioita! No jos totta puhutaan - ne ovat minulle tärkeitä asioita - rakennamme jokainen omilla teoillamme tätä yhteiskuntaa, joten kait se on tärkeää, että itselle tärkeistä pienemmistäkin asioista pidetään huolta ja tehdään miten tahdotaan.

Meillä oli muuten tänään koulussa paritanssia. Oikeastaan tykkään siitä, yksin en osaa tanssia, mutta pari/piiritansseissa pysyn jopa kutakuinkin mukana. Voisin tanssia ysientansseissa, mutta silloin tarvitsen osaavan parin, muuten menee varpaiden tallomiseksi ja kompuroinniksi :D olisko vapaaehtoisia? (ihan kuin joku semmoinen lukisi tätä blogia...)

Kuuma kuin autiomaassa

Valo sulattaa jään lasissa

Lisää juotavaa, että jaksaa liikkua

refrain:

Uudet kasvot ihmisten joukossa

Silmiä häikäsee valojen katveessa,

vartalo heikkona

Ei voi puhua, musiikkia ilmassa

Pitää kertoa toisella tavalla, mitä ei sanota

refrain2:

Oi, mitä tanssia! En tiennyt että osaan näin liikkua

Jalat liukuvat lattialla, kun katselet salin reunalta

Oi, mitä tanssia! En tiennyt että osaan näin liikkua

Seuraa minua

refrain

Lattia keinuu alla, en enää erota

toisten vartaloita, enkä tahdo uskoa,

kun sen tahmeasta pinnasta alan nousta ylös ilmaan

kohti kattoa ja taivasta...

Et voi uskoa, ellet seuraa minua

Regina - En tiennyt että osaan tanssia

Ps. Suunnittelin nyppiväni Pepin tämän vuoden puolella vielä kerran, kun on näin lämmin. Jos vaikka viikonloppuna kerkeäisin niin otus olisi juuri sopivan karvainen jouluna (:

Ainutkertainen

2011-11-27T19:47:00.001+02:00

Varsin mahtava viikonloppu taas takana. Eilinen aloitettiin (päivän myöhässä) nimpparivierailulla tädin luona keskustassa. Kuvissa posettaa tietenkin Peipponen ja rakas pikkuveljeni Aapo. Äiti muuten inhoaa farkkupaitojamme. Uhkasi eilen heittää Aapon paidan ROSKIIN, jos sitä tälläisissä tilaisuuksissa käytettäisiin! Minä rakastan ihanaa vanhaa kulunutta Leviksen farkkupaitaani (joka on muuten toisen tätini vanha) ja Aapo päätti ihan piruuttaan pistää myös farkkupaidan eilen, kun minullakin oli.

Muffinsien jälkeen juoksin kopoti-kengillä neljännestä kerroksesta alas portaita, jotta kerkeäisin Karitaa vastaan assalle (täti asuu vastapäisessä kerrostalossa). Hyvin kerkesin - bussit eivät ole koskaan ajoissa! Hieman myöhemmin valitan vielä vähän lisää busseista... Bussin saavuttua lähdettiin käppäilemään Filmtownille leffaeväs ostoksille. Sen jälkeen oli tarkotus käydä kaupassa ja pankkiautomaatilla - kaupassa käytiin, samoin varmaan kolmella automaatilla - mutta yksikään automaatti ei ollut enää auki!! Ei muuta kuin takaisin sinne neljänteen kerrokseen hakemaan käteistä...

Selviydyttiin siis rahanhaku reissusta päämääräämme - Kino-Kouvoon - katsomaan AAMUNKOITA! Pakkohan tuo oli käydä katsomassa, mutta sanotaan vaikka niin, että hyvä leffa, mutta "starwars-sudet" pilasivat koko leffan. Nauroin vedet silmissä, en meinannut saada henkeä ja hautauduin nahkatakin alle, kun pokka petti susien äänen kuullessani! Sam oli kaikista pahin... VOI LUOJA!! Muutenkin leffan toteutus oli kovin ristiriitainen, mutta sanoisin silti sen olleen huomattavasti Uusikuuta ja Epäilystä parempi.

Ripsivärit korjattuamme ravasimme Valkealan bussiin. Pääsimme perille pimeästä ja puskissa vaanivista vampyyreista huolimatta. Sitten vaan tekemään PITSAA (se mikään pitsa ollut). Loppuilta kului rattoisasti jäätämällä, ölistesten, "nukkuen", syöden, hölmöillen, seiniä potkien ja muutenkin varsin sosiaalisesti.

Aamulla sitten vain leikittiin sosiaalisia: Karita käytti koirat "lenkillä", minä nukuin, Pyry lauloi, pelattiin vähän Wiitä, syötiin, tehtiin psykologisia analyyseja, Karita luki ruotsia, minä piirsin maailmanhistorian hienoimman sarjakuvan jne. Sitten tuli aika lähteä. Käveltiin karmeassa vesisateessa bussipysäkille ja mitä tekee bussi?! AJAA OHI! Sillä ei ollut pienintäkään aikomusta pysähtyä, PAH. Soitto porukoille ja takaisin Karitalle. Oli siinä paljon positiivistakin: jätkät saivat lenkin, Rickyn takin vedenkestävyys tuli testattua ja muutenkin tuli varsin hilpeä olo (tapaus karita ei ehkä ole samaa mieltä...). Loppuelopuksi pääsin rättiväsyneenä kotiin. Kiitos hauskasta viikonlopusta! <3

Loppuun kaikkien aikojen parhaalta suomalaiselta soul artistilta:

Tuntisitko mun ääneni muiden joukosta?
Tuntisitko mun nimeni sanomatta?
Olisinko sinulle vain joku ihminen?
Vai yksi ja ainoa, ainutkertainen?

Tuntisitko sä käteni pimeässä?
Tietäisitkö mun tarinani kysymättä?
Olisinko sinulle läpi aikojen
Se yksi ja ainoa, ainutkertainen?

refrain: (2x)
Juuri se oikea alla tähtien.
Se yksi ja ainoa, ainutkertainen.

Sami Saari - Ainutkertainen

Ps. Tämä teksti sisälsi monta ainutkertaista, olette rakkaita! <3

Peppi iltapalalla.

ArktinenParson

2011-11-25T19:56:00.001+02:00

...on uusi hauska tuuheaturkkinen koirarotu Alaskasta! Ei vaan...

Sain vihdoin luotua youtube käyttäjän, käyttäjänimi on ArktinenParson (olen mieltynyt sanaan "arktinen" ja mitään parempaa ei ollut saatavilla...). Latasin jo muutaman treenivideon (eipä niitä kyllä montaa vielä ole olemassakaan, ainakaan mitään julkaisukelpoista). Samat löytyvät täältäkin, mutta nyt sain muokattua yhtenäisimmiksi treenipätkiksi ja poistettua tyhjää yms., kätevää!

Harmi, kun ei päästä nyt vähään aikaan treenaamaan - täppäykset alkaisivat olla juuri sillä mallilla, että esteille olisi päästävä. Huomenna olisi ollut hyvä päivä, mutta eeei. No en valita, tekonurtsi on niin huippujuttu! Tein tänään täppäyksiä portaalla tuplapalkalla. Nostaa kierroksia ihan "kivasti". Otus kuitenkin selvästi tajuaa täppäyksen idean. Välillä tarjosi pelkkää 2on2off-asentoa tai "täppäsi" hieman lätkän viereen, kelpuutin tämänkin (edelleen painottaen sitä, ettei se lätkä kuitenkaan ole jatkossa sielä). Mahtavintahan tässä nyt on se, että Peppi tarjoaa juttuja itse eikä vain vingu hämmentyneenä. Tuloksi selvästi syntyy, kun vaan jaksaa tehdä töitä!

Nämä löytyvät nyt Youtuben saloista!:

Vähemmän töppäilyä, enemmän täppäilyä

2011-11-24T15:55:00.001+02:00

Tänään vihdoin videota meidän koti-kontaktitreeneistä! Myöhemmin illalla tiedossa Pepille luuateria (on nyt parina viimepäivänä vetänyt ilta-ateriaksi vähän lihaisampaa poronluuta), lenkitys, mun "sirkuskoulu", jossa keppijumppaillaan kuulema tälläkertaa (hä-hää pääsen tökkimään aksakavereita sauvakävelysauvalla! MUHAHHAHHAH) ja terveystiedonkokeeseen lukemista (hupsista taisi taas mennä viimeiseen iltaan!).

Kuten videoilta näkee, ei viretila ollut tänään mitenkään erityisen korkea, täppäykset eivät olleet mitenkään kovin tarkkoja jne. Mutta hei! Huomasittekos sellaista, että Peppi ottaa 2on2off-asennon paljon varmemmin ja tietää, mitä tekee toisin kuin vanhemmissa videoissa aikakaudelta: "ennen täppäystä". Tämähän se pointti oikeestaan on, lätkä häivytetään (yritetään) jokatapauksessa, jolloin koiralle jää enää paikka ja asento. Eikä muuten vaadi otus mitään hirveää huitomista ja paikannäyttöä enää, ja kuten voi huomata: se jäi itse paikoilleen ja tarjosi täppäystä aina uudestaan ja uudestaan, eihän sitä muuta voinut kuin palkata :D Minulla on hyvä fiilis, jos ei ole syytä olla niin suunsa saa avata.

Ps. Pahoittelen yhden videon lopussa olevaa "tyhjää" pätkää.

Loppuun vielä video, jonka jokavuotinen fiilistely aloitettiin virallisesti tänään! Joulu <3 (Ja vettä tulee...)

Ohjaajanöyrä vs. Nöyrä ohjaaja

2011-11-23T19:22:00.001+02:00

Eilen taas treenailtiin Riukuliinin kanssa. Oli ihanan luminen kaunis ilta, tosi kiva keli. Eipä ole enää: lumi suli pois yön aikana, tervetuloa takaisin pimeys ja vesisade! Tahdon oman ihanan pehmeäluonteisen terrieri-prinsessani takaisin treenikaverikseni <3

Eilisen treenit.... noh rata oli ihan kiva. Välistävedot hajosivat, en osannut sijoittaa ylikämäistä valssia putken luo jne. En hyödynnä kroppaani tarpeeksi ja ääneni on säälittävää kimitystä + sain yliannostuksen Rickystä. Jätkä on ihana, mutta silloin kun ollaan treeneissä, se ei kuuntele tippaakaan. Ainut asia mikä kiinnostaa on pallo. Karitan sanoin: "R ei vaan ole kovin ohjaajanöyrä koira..", no kappas :D

Minä en kestäisi koiraa, joka ei ole pätkääkään kiinnostunut ohjaajan tekemisistä, jos siitä ei ole sille mitään hyötyä. Aiemmin menetin välillä hermoni Pepin herkkyyteen, sen vuoksi olen joutunut kehittämään esim. "bussipokerinaaman" ja opettelemaan muutenkin tunnetilojen hillitsemistä ja säätelyä. Lisäksi tunnistan omat tunteeni paremmin: kun näen Pepin turhautuvan esim. treeneissä, tajuan olevani itse turhautunut, koska se heijastuu heti Peppiin. Se kyllä kestää paljonkin toistoja, jos välillä tuuletan omat tunteeni - unohdan kiireen ja epäonnistumisen pelon.

Ärrä yliannostuksesta ei ole enää pelkoa: halliin asennetaan vihdoin tekonurtsi. Tämä tietää parin viikon treenitaukoa. Ihan huippujuttu se tekonurmi kyllä, miulle se kaikista luonnollisin alusta. Jyväskylässäkin olin aivan taivaassa, kun pohja tuntui just niin omalta kuin vaan voi tuntua. Ehkäpä seurausta siitä, että monta vuotta olen useamman kerran viikossa treenannut tekonurtsilla fudiksen parissa. Peppikin kulki sielä tosi kovaa, joten "meidän alustamme" on taitanut löytyä!

Meidän oli tarkoitus mennä viikonloppuna treenaamaan Karitan ja koirien kanssa hallille, mutta nyt se ei valitettavasti onnistukaan. Hinkuisin jo kokeilemaan kontakteja ja muutenkin olisi ihana saada treenata oman koiruuden kanssa. Täppäykset sujuvat jo hyvin. Lätkän häivytys jäi vaan hieman mietityttämään, mutta jos nyt kuitenkin ensin kokeiltaisiin ihan esteillä tuota hommaa. Siihen voi kyllä mennä aikaa, ei sen vuoksi, etteikö Peppi osaisi, vaan tekonurmi projektin vuoksi. Höh.

Ollaan edistytty mielestäni tosi hyvin. Tänään taitaa olla neljäs päivä meneillään ja aina yhden päivän aikana ollaan tehty 2 x n. 5 min pätkää, toinen päivällä, toinen illalla. Ja joka päivä ollaan edistytty. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että voin viedä lätkän jo aika kauas ja lähettää sen muualta. Näytön Peppi vaatii ja aina ei malttaisi kun nami on kuitenkin kädessä. Toisinaan olen antanut sen käyttää omia aivoja. Pyrin nopeisiin suorituksiin, mutta jos Peppi ei heti tajua/malta käydä täppäämässä odotan hetken ja yleensä se tajuaa itse, mitä pitää tehdä. Tein tänään myös portaalla tuplapalkalla, johan nousivat kierrokset! Juuri sitä en saanut, mitä halusin, mutta tuo vaatii vielä harjoitusta ja muutenkin tuo on aika vaikeaa yksin, kun toisen pitäisi olla alkuun kuumentamassa koiraa entisestään niin, että se oikeasti tulisi lätkälle täysillä...

No kyllä se Peppikin niistä palloista tykkää...

Joo, mä tiedän, on veden pinta kaukana
En nää pohjaan, en näe onko sen alla

Haukia tai haita
Jotka mut voi kerralla hotkaista

Mut sä näät pintaakin syvemmälle
Sä viet mukaan
Saat minut uskaltamaan sun kaa
Niin vaarallisesti
En oo koskaan mä sukeltanut

Veden pintaa keihään lailla
Halkoo hahmosi jäntevä
Sulava, valuva
Vahva, vakuuttava
Vaikuttava

Niin sä viet varmalla otteellasi
Aina vaan kauemmas rannan
Turvasta ja mua huimaa ja pelottaa mut
Siinä sun äänes mua rauhoittaa

Sä saat mun salaisen voiman
Nyt heräämään enää
En tahdo piiloon mä juosta
En aina takertua, päästän irti nyt
Aion karata

Kuuletko kun veden alla mä
Huudan ääneen sen kaiken
Ihanan, vapauttavan
Janottavan, kiperän
Pelottavan, uuden
Siinä sun äänes mua rauhoittaa

Emma Salokoski Ensemble - Veden alla

Talvi tuli kertarysäyksellä

2011-11-21T17:24:00.001+02:00

...ja niin tulivat joulun mainoslehtisetkin. "Gigantista toivelahjat toive hinnoin!" "Osta, Osta, OSTA!". Pöh.

Kävin tänään Peipposen kanssa taas lähikukkulalla leikkimässä. On kyllä hauskaa, kun on ihan vieressä noin kiva paikka: hyviä piilopaikkoja, paljon tilaa juosta ja riehua ja talvella kiva koko perheen pulkkamäki.

Nappasin kameran matkaan. Kuvista oli tarkoitus tulla kauniita hallaisia pakkaspäivän kuvia, mutta hämärä ehti ennen meitä. Kun kuvien laatu oli

...tätä...

...ja tätä...

... päätin suosiolla ottaa vähintään yhtä laadukasta videota! - joka ei tietenkään suostu latautumaan. Ei sitten!

Vajaan puolen tunnin pihalla peuhaamisen jälkeen jatkettiin eilisen täppäystreenejä. Tuo on sellaista hommaa, että Peppi käy oikeasti kuumana, muutenkin kaikki temput se tekee tosi isolla innolla. Täytyy siis olla tarkkana, ettei otus kuumene liikaa, turhaudu hommaan ja paineistu. Pyrin välttämään epäonnistumisia, mutta ainahan niitä tulee. Nyt ollaan siinä pisteessä, että Peppi

1. läppäisee lätkää, joka on kädessä (plus huitoo kädet melkein verille asti innostuessaan vähän liikaa),
2. täppää yhdellä tai kahdella tassulla maassa olevaan lätkään, josta pidän kiinni,
3. täppää lätkää, jos laitan sen nopeasti maahan ja vetäisen käden pois

Pepillä on tosiaan miljoona erilaista "tassu"-käskyä, joten se saattaa pikkuisen sekoittaa eikä se tajua, että ihan pelkkää lätkääkin voi läpätä. Uskoakseni se kuitenkin ymmärtää käskyn "täppää", ei ehkä kauhean hyvin, mutta se kuitenkin liittää sen lätkän tassulla huitaisemiseen. Lätkä kun on tarkoitus kuitenkin häivyttää pois, niin en tiedä, onko se paikka niin millilleen tarkka vai haittaako vaikka muutama lyönti menisikin vähän ohi... Semmoista sähellystä vielä, etten viittinyt ketään kuvaamaan pistää. Toisinaan tulee niitä ihan täydellisiä molemman tassun täpääyksiä, mutta aina ei voi onnistua.

Siirsin tänään lätkän jo portaan luokse. Sen huomasi hieman sekottavan Peppiä ja se tarjosi myös aikaisempaa pelkkää 2on2off asentoa. Mikä sinäänsä ei ole huono, mutta jos ajattelee esim. kisoja joissa mennään joka tapauksessa vietillä, ei aikaisempi tapa toimi, koska Peppi on epävarma paikasta ja jää himmaamaan. Täppäämään se lähtee innoissaan ja on selvästi tyytyväinen itseensä, kun saa tehdä jotain ja näkee minun olevan tyytyväinen. Minulla on nyt aika hyvä fiilis tästä ja tämä vaikuttaisi paljon paremmalta tyyliltä meille. Suurin kompastuskivi taitaa olla se, että riittääkö meidän molempien maltti tähän ja viitsinkö nähdä kaiken vaivan.

Koko talvi on kuitenkin aikaa ja suunnittelin, että pikkuhiljaa jatkaisin taas Pepposen kanssa treenaamista. Ei se kunnossa ole vieläkään, mutten voi sitä ikuisesti levossa pitää. Jos menee ihan tappojumiin niin sitten taas taukoa pukkaa. Fyssarillekin olisi tarkoitus päästä. Harkitseeko joku muu ajan varaamista Patricialle? Jonkinlaista kimppakyyti-systeemiä jos miettisi...

Heittäydytäänkö? Täpätäänkö? Töpätäänkö?

2011-11-20T16:25:00.001+02:00

Blogin kuvapuolikin on ollut viimeaikoina varsin onneton. Kaikki vähäiset on otettu kännykällä tai sitten niitä ei ole ollut ollenkaan. Nyt siihenkin parannusta ja tulossa on kunnon kuvapostaus! Sain vihdoinkin kameramme käsiini, siirsin muutamat alkusyksyltä otetut kuvat ja otin muutaman lisää, kun Peppi oli lähdössä lenkille Pekan ja äitin kanssa. Tuli kivan valoisia kuvia tänään, kaunis kirpeä pakkas-iltapäivä.

"Palvon sinua, kun sinulla on pallo!"

Yhteenveto kuvista

- heijastimet nayttäisivät toimivan

- Peppi on aina yhtä suloinen

- Ulkona on kylmää ja pimeää

Minä olen siis saanut laiskotella koko päivän rauhassa. Aapo oli kaverinsa synttäreillä, Pekka ja äiti kävivät Pepin kanssa 45 min metsälenkillä ja äiti oli kuulema kaverinsa kanssa käynyt Peppi mukanaan kiertämässä purkkarin moneen kertaan aamulla. Ihan mukava löllöilläkin välillä, varsinkin kun tietää, että Pepillä on ollut tekemistä.

Suunnitelmallisten treeniblogien lukemisen myötä päätin vihdoin ottaa sen pienen askeleen kohti parempia kontakteja: aloin opettamaan Pepille täppäystä. En tiedä voiko sitä opettaa kauhean pahasti väärin, toivottavasti ei nimittäin ei minulla mitään hajua ole miten ne "alkeet" pitäisi opettaa. Youtuben penkominenkaan ei tuottanut tulosta. Niimpä harrastamme taas "kokeellista agilitya". Jos jonkun fiksumman mielestä on aivan järjetöntä ruveta opettamaan 7-vuotiaalle koiralle kontakteja aivan alusta tai tällä tyylillä niin kertokoot sen. Uskon yleensä itseäni fiksumpia, mutta kaikkea pitää kokeilla. Jos muutaman kuukauden tai vuoden päästä tajuan pilanneeni koirani ja sen kontaktit ja kaiken muunkin niin otan täyden vastuun siitä. Mieluummin pilaan tämän koiran, jolla tuskin mitään mm-tason kisauraa tulee enää olemaan, kuin jonain päivänä uuden toivoa täynnä olevan pennun.

Peppi on ehkä maailman fiksuin koira,
näkeehän sen jo kuvastakin!

Peppi tajusi käytännössä heti täpätä lätkää tassullaan pitäessäni sitä kädessäni. Naksu olisi kyllä tässä äärimmäisen kätevä - jos olisi kolmas käsi. Kädet loppuvat kesken: toisessa kädessä lätkä, toisessa nami, mihin sen naksun pitäisi mahtua?! No joo tarkoitushan olisi saada lätkä maahan, jolloin olisi taas kaksi kättä käytettävänä. Nyt edettiin ehkä hieman turhan nopeasti (tai mistä minä sitä tiedän), koiran keskittyminen alkoi herpaantua ja ainut asia mikä kiinnosti oli selän takana kädessä oleva nami. Niinpä välillä jotain tuttua temppua (esim. kierimistä, pyörimistä tms.) väliin ja taas uudestaan, tietenkin helpommalla asteella. Peppi siis täppäsi yhdellä tai kahdella tassulla (onko sillä oikeastaan väliä?), jos lätkä oli kädessäni, samoin jos pistin lätkän maahan kuitenkin pitäeni siitä kiinni, pelkkä eteen tuikattu lätkä ja käsky "täppää" ei vielä tuottanut tulosta. No mutta mikäpä kiire meillä tässä valmiissa maailmassa...

Peppi ei oikeastaan vaikuttanut kovin hämmentyneeltä tästä uudesta jutusta. Ehkä juuri sen takia, ettei lätkällä ole ollut sille kunnollista merkitystä. Joku halukas saa hommata meille joululahjaksi naksun!

Pure sun huulet yhteen

Ota taas se ilme

Kuin jotakin oisin velkaa

Maksanko pois nyt

Olen onnellinen mitä sä luulit

Paina taas kaasu pohjaan

Anna elämän mennä

Huuda sun äänihuulet

Rikki ja poikki

Olen onnellinen mitä sä luulit

Olet nuori ja kaunis

Mutta kuka se on kun huutaa

Keksinyt ruudin

Mutta kuka se on kun ampuu

Koivun oksa hiljaa hakkaa ikkunaan tuuliko

Se on kun huutaa vai onko se joku muu

Anna Järvinen ft. Olavi Uusivirta - Nuori ja kaunis

Tajusin vihdoin oikeasti, mitä Iida tarkoitti heittäytymisellä. Viimetekstissä keroin muutamalla sanalla ilmasutaidon näytelmästämme. Siellä minulla on sama ongelma: En osaa heittäytyä! Sitäkin voi opetella, mutta luonnostaan se ei minulta tule. Kysyn liikaa, teen itse, en enää uskalla kysyä ja teen väärin - elämäni pähkinän kuoressa. En ole arka ihminen, en pelkää itseni nolaamista tms. en vain osaa heittäytyä. Otan asiat äärimmäisen rennosti, uskallan kokeilla uutta, jostain syystä minun on vaikea tehdä asioita täydestä sydämestäni, painaa kaasu pohjaan, antaa elämän mennä, huutaa äänihuulet rikki ja poikki. Joku pieni ääni pääni sisällä kieltää tämän, en tiedä mikä.

Vastaus haasteeseen + muuta raadantaa

2011-11-19T20:34:00.001+02:00

Näin heti ensiksi vastaan Minervalta saamaani haasteeseen.

1. Open the fourth folder where you store your pics.
2. Open the fourth pic and publish it in your blog.
3. Explain the pic.
4. Challenge four other blogs to do the same.

Jos nyt ohjeita yhtään oikein ymmärsin, niin tälläinen sieltä löytyi! Minun ihana pieni rakas sössönsössönmussunmussunlussunlussun Laku-poika <3 Ikävä on kova, nykyäänhän kaikki neljä gerbiili-herraani tämä mukaan luettuna asustelevat paremmilla kaivuumailla. Tämä otus sai elää yli kolme vuotta kestäneen elonsa kaverinsa Sakun kanssa. Mutta niin tästä kuvasta: otettu joskus en muista milloin, kuvassa Laku selvästikin jyrsii pahvirullaa aivan rullalla "puuhalaatikossaan". Lakun vieressä olevan puupölkyn toin mökiltä. Tämä taitaa olla Sakun ja Lakun ensimmäiseltä elinvuodelta, koska molemmat jätkät (Saku oli niissä miljoonassa muussa versiossa mukana) ovat niin pirteän ja hyväkuntoisen näköisiä (JA PIENIÄ!). Voihan nyyhkistä )':

Haastan, vaikka

Karitan
Ennan
Inkerin
ja
Annikan

Tehkää, jos ette ole tehneet tai haluatte tehdä.

Blogini päivityspohja on ollut ihan pyllyllään viimeaikoina, olen vietellyt niin paljon aikaa toisenlaisen koneen äärellä: ompelukoneen. Tekisi mieli kirjoittaa oikein kunnon jorinat, mutta ei niitä kuitenkaan kukaan lukea jaksaisi eikä minulla ole aikaa kirjoitella tyhjänpäiväistä tekstiä jota kukaan ei lue (no juurihan minä sitä kirjoitan, heh-heh.)...

Tänään tuli (kai) ensilumi, joka suli heti pois. Jospa huomenna paremmalla tuurilla. Olisi ihana saada lunta tähän pimeyteen. Käytiin eilen Marikan, pikku-kaiman ja koirien kanssa mukavalla about puolentoista-kahden tunnin lenkillä. Lähtiessäni kotoa puolineljän aikaan oli jo hämärää, palatessani ennen kuutta oli aivan pilkkopimeää, yhyy. Oli kuitenkin kiva saada pitkästä aikaa lenkkiseuraa, pikku-kaima ja vauvaparson Jojo torkkuivat koko lenkin vaunuissa, pennut olivat ihan tsippejä ja niiiiin suloisia <3 Kierrettiin pappikallio kerran ympäri ja seikkailtiin asvalttiviidakossa, semmoinen kiva käppäily. Peppi sai purkkarilla olla vapaana, ei tainut tulla kuin yksi vastaantulija... Koiralla oli kivaa, minulla oli kivaa, kiitoksia seurasta Marika + lauma, mennään joskus uudestaankin! (;

Eilisilta/yö kului ompelukoneen kanssa kaveeraten (meillä on viha-rakkkaus suhde: koneeni vihaa minua, minä rakastan konettani, toisinaan vihaan sitä ja se rakastaa minua) ja niin kului tämäkin päivä. Sain Karitan, Mämmyn ja Setä-Riukuliinin joululahjat valmiiksi, ne on jotain niin superia (vaikka itse sanonkin)!!! Supereille superia, kuinkas muutenkaan... Enempää en paljasta, muutamia muitakin joululahjoja on jo valmiina (: Tänään väsäsin myös mittatilaus treenitakin Rickylle. Ahkeraa.

Peppi mallaa Riukuliinin takkia.

Nyt tekisi niin mieli jotain mässyä ja valintatalo olisi kymppiin asti auki.... jaksaisikohan sitä mennä?? Olisin ehkä sen viikon raadannan jälkeen ansainnut!

Olin aika sexy pinokkio!

Niin minkä raadannan? No ompelut tietenkin, mutta erityisesti viime torstain ilmisesityksen eteen tehty työ. Ompelin sitä varten kaverille puvun, itselleni hatun, pehmolelun rekvisiitaksi ja juttua treenattiin joka päivä maanantaista torstaihin. Torstaina vedettiin koko show läpi viiteen kertaan (kahdet kenraalit ja kolme näytöstä), huhhuh. Ei enää ikinä! Turha luulo: ysien ilmisläisten pitää tehdä joulunäytelmä, yhyy.

Ja meillähän oli aivan mahtava yleisö! Kiitos Enna, kun vaivauduit taas kerran katsomaan <3 Ja Karita oli tosi hauska päivä, raahaudu toki useamminkin tänne the Kouvolaan (;

Kiitos!

2011-11-13T12:46:00.001+02:00

Eilen oli Koskelaisen Iidan pitämät agilitytreenit Käpälämäessä. Voin vain sanoa, että Iida on ihan huippu kouluttaja/koutsi (ja tyyppi)!

Meidät oltiin ilkeyttä tuikattu ensimmäiseen treeniryhmään joka alkoi yhdeksältä, yöh. Vähän tuskaahan se oli, mutta kivaa. Jäin loppuiltapäiväksi hengailemaan (=syömään) ja kattelemaan muiden treenausta. Takaisin kotiin pääsin Iidan kyydillä, kiitos siitä! Ja tosi iso kiitos myös Sonjalle kaikesta kuskailusta ♥

Mitäköhän se Iida meidän radalla työskentelystä sanoikaan... hmmm... Tärkeimmät parannuksen aiheet lienet:

- oikea-aikaisuus
- radan suuntaisesti liikkuminen
- heittäytymiskyky

Ihmettelen vaan miten edes niin huonoa agilitya voi tehdä kuin, mitä me eilen tehtiin... Sana "agility" tuntui aivan vieraalta, pää löi oikeasti tyhjää enkä edes muistanut miten välistä vedot tai takaakierrot ohjataan. Miten tämä voi olla mahdollista?! Osaan kuulema liikkua (se onkin ainoa asia, mihin tässä lajissa luotan itseeni), mutten hyödyntänyt sitä tarpeeksi jne. Muutenkin Iida sanoi, että kaikki mentiin radalle ihan paskat housussa anteeksi pyydellen. Eikai se nyt sentään niin pelottava tyyppi ole. Jokseenkin ihailtava ja kadehdittava tapaus ehkäpä, mutta ei pelottava, äänekäs kyllä :D

Myönnän menneeni vähän lukkoon joka tasolla, pitäisi oikeasti opetella heittäytymään, antaa vaan palaa. En mie virheitä pelkää, mutta olen niin perfektionisti, ettei mikään riitä ja eilenkin mulla oli hirveä näyttämisen halu. Näidenkin takia pitäisi osata heittäytyä, mutta samalla ne vähentävät heittäytymistä. Ja miun vakkariongelma num. 1.: lämpenen pirun hitaasti! Kyllä mie vähän siinä ennen rataa pompin, mutta takareisi paukkui (kiitos Iidan sirkuskoulun!) ja koko kroppa (+ aivot) oli aivan jäässä... Eli oikeastaan vasta sen parinkymmenen minuutin treenaamisen jälkeen oli semmoinen fiilis, että nyt voitaisiin vaikka tehdäkin jotain! Pakko ruveta jatkossa vetämään semmoiset ältsispurtit ennen rataa (kisoissa teen aina), että on verenmaku suussa, ei siitä muuten mitään tule. Siinä vaiheessa, kun olen kerran melkein kokenut sen kuoleman, olen valmis kuolemaan uudestaan ja heittäytymään tosissani.

Aivan älyttömän kiva päivä oli jokatapauksessa kylmästä ja jäisistä treeneistä huolimatta! Kädi on aivan ihana parsoni ja menee tosi kivasti radalla, otus vei kyllä sydämeni. Kädi ja Peppi kulkivat välillä hallia kiertäessä ihan kylkikyljessä, Peippo on laumassa liikkuja, aivan kuten minäkin (: Kiitos kaikille hauskasta päivästä ja seurasta!

Vähän jumiinhan tuo eläin meni (ei mikään ihme, kun kökötti koko päivän kylmässä hallissa...), käveltiin kyllä välillä ja Pepillä oli kokoajan takki päällä. Ihan kivasti se taisi radalla kulkea. Ilmottauduin jo Oreniuksen treeneihinkin, jee! 18.12. odotan innolla (ja kauhulla).

Ps. Jumiudesta puheenollen: kaikenlaisten koneiden käyttäminen jumiuttaa, ei ainoastaan tietokoneen, ompelukone johtaa tätä tilastoa minun näkökulmastani!

Tapaturmaisia treenejä + takkitohinoita

2011-11-09T17:20:00.000+02:00

Taas olisi paljon kaikkea kerrottavaa, yritän kirjoittaa suhtkoht lyhyesti(, mutta en tiedä onko se mahdollista).

Aloitetaan siis lauantaista, jolloin vietettiin iloisissa merkeissä Käpälämäen pikkujoulukarkeloita. Kiitos tonttujoukolle hauskoista pippaloista ja kivoista palkinnoista! Minä loistin lusikkajuoksussa kakkosena ja Peipposenkin kanssa päästiin kisailemaan.

Ilmeeni oli luultavasti aika venähtänyt, kun näin Ryynin ja Minnan Cachetin hallilla minun tekemissä takeissa! (Ryynillä fleece, Cachetilla lainassa Ryynin treenitakki). Ei tämän olisi pitänyt mikään yllätys olla, mutta oli vaan todella hassua nähdä omatekemiä takkeja toisten koirilla :D Tämä tunne tulee varmasti lähiaikoina tutuksi. Kolmen parsonin (Peppi, Ryyni, Cachet) mainostustaktiikka näytti nimittäin toimivan... Sekä paikanpäällä että jälkikäteen on tullut paljon tiedusteluita uusia takkeja kaipailevilta. Tämä on ihan huippujuttu, kiitos (: Mallissa on vielä vähän fiksaamista...

Toiminimen perustaminen voisi jossainvaiheessa olla ihan fiksua. Sillä tuskin mikään kiire on, mutta mitä nyt olen ihmisten kanssa jutellut, ei "pimeästi" tekeminen yleensä ole kovin kannattavaa loppuenlopuksi. Asiantuntevia tuttuja löytyy onneksi läheltä. Umppa, Maiju, äiti (joka on myös tehnyt toiminimellä) ja YH:n opettaja(joka kannatti toiminimeä). Lakiasioissa on onneksi "valvomassa" isä(puole)ni Aki, joka on tuomari. Noh katsotaan miten homma lähtee etenemään. Nimiehdotuksia saa laittaa. Ei siitä mitään haittaakaan voi olla, jos jonkinlainen suunnitelma on valmiina... (:

Eilen treenasin Rickyn kanssa. Sain otettua tästä jätkästä vihdoin myös mitat ja piirtelin illalla jo suuntaa antavia kaavoja. Ensikerralla vielä Mämmy! Mämmy sai lainaksi Pepiltä svedu-verkkatakin, kun ryöstin kaavojen piirtoa varten vanhan sadetakin.. Se sopi aivan täydellisesti Maxille, niimpä lahjoitin yhden ensimmäisistä takeistani pois. Lupasin sen vatsakappaletta vielä vähän fiksailla, se kun on vähän mitä on... Lämmin ja hauskan näköinen treenitakki se kyllä on, päällinen on sinistä verkkakangasta (keskellä selkää kolme keltaista raitaa) ja vuori sinikirjavaa fleeceä. Meidän svedu-Mämmiäinen (ja "wannabee svedu" Karita) tykkäsi.

Treenit menivät kaikenkaikkiaan tosi kivasti, mitä nyt pieni tapaturma pääsi sattumaan. (Karita koputti puuta liian monta kertaa). Ricky nappasi pallon miun kädestä ja etusormeni jäi väliin. Hammas onnistui just sopivasti lohkaisemaan vähän ihoa kynsinauhan lähettyviltä. Verta tuli järkyttävän paljon siihen nähden miten pieni naarmu loppuenlopuksi oli. Vähän se jomottaa vieläkin, mutta en kanna kaunaa, joten Karitan ei tarvitse odottaa vahingonkorvausvaatimusta. Ricky on hauska ohjattava ja Salla oli tehnyt taas kivan kinkkisen radan. Ensiviikolla samalla kaavalla kenties. Meidän treeniryhmä taitaa johtaa seuran tapaturmalistoja...

Tulevaisuuden pohdintoja ja pikkujouluja

2011-11-04T16:37:00.000+02:00

Tämän viikon on ollut tällä puolella vähän hiljaista. Niin miksi? Koska emme ole tehneet mitään merkittävää (ihan niinkuin mikään täältä löytyvä olisi "merkittävää"). Nyt viikko lähenee taas loppuaan ja aika tyhjä fiilis jäi.

Maanantaina ei tapahtunut mitään(?). Tiistaina onnistuttiin Umpan ja pikku-Iiron kanssa kuluttamaan n. 3 tuntia kaupungilla. Ihmeen nopeasti meni aika. Ryynin takkikankaita lähdettiin siis ostamaan, mutta siinä sivussa tuli hoidettua pientä lastenvahdin hommaa, kun käytiin hesessä sapuskoimassa ja niin poispäin. Mutta kiva päivä oli, kiitos teille kahdelle! (Tarjouduin jopa lapsenvahdiksi jatkossakin, jos olisi tarvis. Miulla tulee ainakin olemaan laaja työkokemus: ompelua, lasten vahtimista, kirjoittamista, Musti ja Mirrissä työnskentelyä jne.) Vielä illalla tekaisin Ryynille nimikkofleecetakin.

Keskiviikko kului jälleen ommellen. 4-5 tunnissa tuli se varsinainen the treenitakkikin valmiiksi. Loppuillan luin rättiväsyneenä ruotsin rästikokeeseen... Oli aivan naatti olo, kun koulussa oli 2 h säbää ja yli kahteen viikkoon en ollut päässyt liikkumaan.

Torstai eli eilinen oli varsin mukava päivä, mitä nyt kärsin ompelu-vieroitusoireista. Siihen jää koukkuun. Takki päivässä - tavoite! ...ei toteudu, koska vielä ei ole niin paljoa tehtävää. Omalle otukselle en jaksa tehdä enää mitään ja Ryynin takit on vihdoin tehty. Joten "tilauksia" tulemaan! Illalla pääsin vihdoin treenaamaan!! Ihan oikeasti! Oli ihanat rääkkitreenit, Iida olet IHANA(n kamala)! ♥ Oli oikeasti taivaallista päästä treenailemaan omaa kroppaa, koiran kanssa varmaan seuraavaksi vasta 12.11., myöskin Iidan treeneihin, hehe (:

Tänään koko kroppa ja varsinkin kädet ja vatsalihakset (onko mulle semmosetkin?!) ovat aivan järkyttävän kipeinä. Pitäisi tehdä useammin lihaskuntoa!

Miulla oli eilen myös opo-keskustelu. Eli juteltiin Tanjan (joka on ollut miun kanssa useasti myös samassa agi-ryhmässä!) kanssa siitä mitä aion tehdä peruskoulun jälkeen. Vielä muutama kuukausi sitten miulla oli selvät sävelet, mutta nyt... nyt ole alkanut pohtia muitakin vaihtoehtoja. Haluan edelleen aika varmasti toimittajaksi tai ainakin kirjoittaa työkseni, mutta olen kirjoittanut viimeaikoina säälittävän vähän eikä motivaatio ole yhtään kohillaan. Eikä ole enää vuottakaan aikaa päättää!

Viimeaikoina myös vaatetusompelijan koulutus on alkanut kiinnostaa ihan tosissaan (aina on kiinnostanut, äidin jalanjälkiä pitkin...). Huom. koulutus on alkanut kiinnostaa, ei ammatti. Itseasiassa voisin ihan hyvin kuvitella perustavani jonain päivänä, vaikka oman yrityksen, joka ... VALMISTAISI KOIRANVAATTEITA TIETENKIN! Pelkästään amikseen en haluaisi, joten ratkaisu olisi kaksoistutkinto. Se voisi sopia minulle ihan hyvin (Oponkin mukaan), koska siinä saisin tehdä myös käytännön asioita, joka saattaisi vähän tuoda motivaatiota lisää (Opo oli huolissaan siitä riittääkö miun motivaatio lukioon...). Oppisin sekä kaavoitusta, suunnittelua, materiaaleja jne. Kävisin sen kolmessa vuodessa (kauempaa en suostu täällä olemaan) niin, että saisin osallistua kirjoituksiin.

Sitten vaan harmittaisi, jos lukion ylimääräiset kurssit jäisivät vähäisemmiksi (haaveilin eilen kaikenlaisista äidinkielen kirjoituskursseista sun muista). Muutkin kielet kiinnostaisivat ja jajajajjajajjajajjajaja....Oikeastaan tykkään opiskelusta, jos aihe on kiinnostava, mutta motivaatoni ei riitä kotona työskentelyyn asti...

Tuosta koirasta... Hmmm. No ensinnäkin sen maha on rauhoittunut kummasti, kun vaihettiin tattari perunaan. Kontaktitreeneistä ollaan vähän taukoiltu, kun pohdin mitä ihan oikeasti haluan tuon koiran kontakteille tehdä. Peppi sai eilen toisen kohtaamisensa poronluun kanssa, eläimellistä. Porukat ja pojat ovat olleet vielä tämän viikon lomalla, joten he ovat huolehtineet Pepin ulkoilusta aika paljolti ja eipä myö muuta sitten ollakaan tehty...

Tällästä tälläkertaa... Odotan innolla huomisen Käpälämäen pikkujoulukarkeloita. Tulee varmasti olemaan tosi siistiä! Tänään oli koulussa Halloween-juttuja, huomenna vaihdan sujuvasti merirosvosta joulutontuksi :D

"Jäin koukkuun... eikun puikkoon!"

2011-10-29T01:16:00.000+03:00

Päivitin "Dog Fashionin", katso täältä!

Viime yö kului puoliviiteen asti neuloen, joo jäin koukkuun, eikun puikkoon, hupsis.

Tämän päivän olen ahkeroinut ompelemalla. Iltapäivästä kävin Ritan Nauha ja Nappi - kaupassa ostoksilla. Mukaan tarttui jos jonkinmoista heijastinhärpäkettä, kuminauhaa ja pistolukko, kuitti näyttää summaa 18.70€, kallista puuhaa... Loppupäivä meni ommellessa.

Käytiin jo hyvänmittainen testilenkki Pepin kanssa. Takki näyttäisi istuvan paremmin kuin hyvin ja muutenkin miellyttää silmää. Olen taas (toivottavasti) yhden takin verran viisaampi ja seuraava tekele on vielä vähän enemmän pro. Heijastimet toimivat, takki pysyy päällä, muttei estä luonnollisia liikeratoja, koko on lähes täydellinen (syytäkin olla tässä vaiheessa...), kiinnitykset toimivat, säätövaraa on sopivasti, oma kehu haisee jne. No kait sitä saa tuntien työstä ihan tyytyväinen olla.

En malta odottaa, että pääsen tekemään Ryynärin takkia ihan "tosissani" (en tietänkään liian vakavasti). "Pinkkiä pitää olla ja sillain." Tehdään Ryynistä barbi! Joo ei... tai ehkä sittenkin...

Tässä vielä kivikautiset pätkät treeneistämme (27.9.11 olisko?). Videot näyttävät paremmilta kuin muistin. Oma liike ei mene ihan päin persiitä, vähän vain, koira ei näytä niin tönköltä kuin se oikeasti oli, A:n kontaktitkin olivat ihan "kivannäköiset". Tack Karita! <3

Koirailua, kavereita, kammottavia kontakteja ja kamalan kivaa!

2011-10-27T15:43:00.000+03:00

Juuri minulle tyypillinen loma-aamu: kunnon yöunet puoli yhteen asti, legoilla rakentelua pikkuveljien kanssa ja blogin kimppuun aamupalan (lämmintä glögiä, appelsiini-verigreippi tuoremehua, ruispatonkia, päällä juustoa ja kurkkua, nam) kera. Loman alku on ollut hieman minulle epätyypillisempi: maanantaina tädin, poikien ja Pepin kanssa Voikkaalle mummolaan, tiistaina suoraan Valkealaan Pepin kanssa Karitalle yökyläilemään ja koirailemaan. Ei-niin-tyypillinen, mutta mitä mahtavin loman aloitus!

Hei me nukutaan!- tiimi:

Max the Makoilija

Ricky the Rento

Peppi the Piiloutuja

Karitalla: oltiin epäsosiaalisia (mömmömmöö), addiktioiduttiin pleikkariin, riehuttiin (koirat riehuivat), syötiin, treenattiin hallilla jne. Lisää näistä myös täällä! Meidän rytmit menevät aavistuksen ristiin: minä valvotin Karitaa yöllä, hän kiskoi minut ylös aamulla ihan liian aikaisin(ja käytti onneksi koko koiralauman aamulenkillä ♥)... Ja kuten kaikki tuttuni tietävät: minua saa aina odottaa! Mäksy ja Peppi tulevat tosi hyvin juttuun. Tai no... Mämmy pelkää Peppiä kuollakseen ja Peppi tykkää tästä tassun alla olevasta otuksesta. Koirat leikkivät ihan oikeasti keskenään ja se on tosi kiva (:

Minipätkä:

Mämmyn ja Pepin vetoleikkejä.

Tiistai iltana käytiin treeneissä. Karitalla oli setä Riukuliini ja mie otin Pepin mukaan vinkumaan. Otin Pepin kanssa vain A:n kontaktit "pariin" kertaan. Lätkän kanssa menee ihan hyvin, ilman lätkää koiralla ei ole mitään hajua mitä pitää tehdä! Peppi turvautuu lätkään: "sieltä saa namia, Alli on tyytyväinen kun kosken siihen". Ihan loogista, mutta aiemmin lätkä ei ole (kotona) merkinnyt Pepille mitään. Tämä ei näytä yhtään hyvältä... No joo eihän siinä muuta kuin lätkän häivytys, mutta koira ei ihan oikeasti tajua. Jos lätkää ei ole, Peppi arpoo kohtaa ja asentoa, juoksee suoraan alas ja ohi tai jää jumittamaan ylös.

Tätä pelkoa vahvisti myös keskiviikkoaamun hallikäynti. Tehtiin käytännössä samaa hommaa kuin Karita ja Mämmy, tosin itsenäisistä kontakteista ei puhettakaan, eikä naksua. Jos menen itse puomin vasenta puolta, Peppi menee paremmin (ymmärrettävää, ollaan tehty useimmiten niin päin, koska oikea käsi on itselle helpompi), oikea puoli. katastrofi. Sana "koske" ei ihan oikeasti merkitse Pepille mitään, tai en minä tiedä mitä sen pitäisi merkitä, mutta se ei merkitse tällähetkellä ainakaan 2on2offia... Ja mikä pahinta: oma sijoittumiseni ei vaikuta tähän mitenkään! Tietenkin jos tungen namia täynnä olevan käden Pepin nenän eteen juuri oikealla hetkellä, kyllä se pysähtyy, mutta se ei oikeasti tarkoita, että se tietäisi mitä pitää tehdä. Peppi tajuaa, että 2on2off asentoon jäädään, eikä pois tulla ilman vapautusta. Se ei tajua, milloin asento pitää ottaa tai mihin se liittyy. Syyllistyn myös liikaa suoraan kädestä palkkaamiseen - lätkä pitäisi saada pois, jos pistän namin hiekkaan, siitä seuraa 5 minuutin nuuskutus ja aivastuskohtaus nenään ja suuhun menneestä hiekasta...

AUTTAKAA! Luulin, että osaisin. Luulin, että Peppi osaisi, mutta ei. Tarvitsen jonkun sanomaan ja näyttämään livenä, mitä pitää tehdä ja mitä ei pidä tehdä. Nyt minulla on tarvittava tieto kasassa (kiitos Maijun ♥), mutta tarvitsisin jonkun koutsaamaan paikan päälle (Umppaa!!). Ennenkin on ongelmista selvitty, mutta tämä ei näytä niin kivalta selvitettävältä, koska tämä ei ole ainoastaan omien korvieni välissä.

Oli eilisessä positiivistakin: kepit. Treenattiin kuuden kepin pätkällä eri kulmia yms. Ikuisuustavoitteeni on ollut palkata Peppi lätkältä kepeillä niin, ettei palkka tule suoraan minulta. Tämän pitäisi kait vahvistaa itsenäisyyttä. Niinpä pistin lätkän samaan linjaan parin metrin päähän viimeisestä kepistä ja valmiiksi lihaköntin odottamaan. Peppi toimi kepeillä tosi kivasti ja minä_MINÄ_ ihan oikeasti tajusin, mitä teen varsinkin kisoissa väärin. Treeneissä harvemmin on huippu vaikeita kulmia tai vauhti jää vähäiseksi. Nyt meillä oli koko hallipuolikkaamme käytössä, joten vauhdille jäi tilaa. Niimpä ammuttiin kepeille kovaa ja minä oikeasti saatoin ja ohjasin koiran toiseen väliin asti. Nämä olisivat ehkä olleet ihan kuvaamisen arvoisia suorituksia, mutten jaksanut Karitaa orjuuttaa. Pääasia oli, että minä tajusin.

Taukolenkillä Peppi sekosi ihan totaalisesti: juoksi ympäri hallin pihaa/takametsää/hiekkakuoppia ja yritti saada Maxia mukaan. Jätkä ei ihan hiffannut, aikansa juoksi perässä, mutta loppuenlopuksi neiti sai kaasutella ihan keskenänsä. Peppi nauttii selvästi uusista koiraystävistään. Vasta nyt alkaa oikeasti tuntua, että Peipponen on kotiutunut pysyvästi.

Peppi ja Ansa Käpälämäessä
(c) Karita

Aamutreenin jälkeen käppäiltiin takaisin Karitalle ja nypin Rickyn masun kuten olin luvannut. Aikamoista henkistä ja fyysistä taistelua, mutta hengissä selvittiin molemmat eikä Ärränenkään kaunaa kantanut. Leikitään: pallo-pallo-PALLO!!

Miun ja Ansan sähellystä omatoimisesti hallilla,

iso kiitos videosta Karita!

puolikas parson

2011-10-23T14:40:00.001+03:00

Eilen tuli tehtyä n. 45 min rauhallinen kävelylenkki. Se teki varmasti molemmille (minulle + Pepille) hyvää. Sain vähän tuuleteltua omaa pääkoppaa ja samalla kroppakin sai pitkästä aikaa jotain tekemistä.

Huomaan taas vaativani Pepiltä vähän liikaa. Onhan se itsestäänselvää, etten voi juosta kontaktien ohi/läpi, jos koira ei oikeasti tiedä, mitä sen täytyy tehdä. Siinähän se on: sana "koske" ei näyttäisi merkitsevän Pepille yhtään mitään. Se on ehkä joskus merkinnyt, mutta tällähetkellä se on täysin vailla merkitystä. Peppi on muutenkin enemmän vartalolla ja liikkeellä ohjattava (kuten useimmat koirat ovat), eikä sanoilla ole oikeastaan mitään väliä. Onhan se hyväkin asia, mutta myös huono. Ei se suuri vaiva ole näyttää koiralle kontaktia, tehdä pientä stoppia/rytminmuutosta tms., mutta minä haluaisin, että itse sana "koske" kertoo, mitä pitää tehdä, vaikka tekisin kärrinpyörää ympäri hallia. Pientä liioittelua, mutta silti. Tätä tuskin voin Pepiltä enää odottaa, ajassa ei voi palata taaksepäin ja sinäänsä Pepin kontaktit ovat ihan hyvät. Eivät ehkä sellaiset kuin minä haluaisin, mutta hyvät. Voisinhan tietty opettaa Pepin uudestaan, vaikka täppäämään, mutta todennäköisesti se sekoittaisi koiraparan päätä vielä enemmän ja turhaahan se oikeasti olisi.

Tänään syntyi hieno "pala" silityslaudasta... Videoista huomaa, että paikan tietäminen on Pepille heti vaikeampaa, kun laskeutuminen tapahtuu loivasti eikä portaalla. Ja... no itse olen ihan yhtä pihalla. Nyt suurempi ongelma näyttäisi olevan kontaktilta lähtö. Hyvin se siihen jää, mutta lähteminen onkin ongelmallisempi juttu. Voi herranjestas... "Opettele ohjaamaan, opettele ohjaamaan...", paha opettaa koiralle, jos itsekin on pihalla kuin talitintti. Kyllä mie tiedän miten tämän pitäis toimia ja miten sen saa toimimaan, mutta en nyt vaan edes jaksa yrittää tajuta! Ärsyttävää. Menee taas hermot itsensä kanssa. Pää on täynnä räkää ja painava kuin tykinkuula, joten olo ei ole mitä mahtavin tai ajatukset kovin selkeitä. Ääni ei hiekkapaperi kurkun vuoksi riitä semmoiseen kehumiseen, mikä olisi tarpeen. Pitäisiköhän sittenkin hommata se naksu? Toisaalta en kaipaa yhtään enempää härpäkkeitä mukaan tähän juttuun...

Aapon kuvaustaidot ovat aika pro: sanoin, että lätkän ja laudan pitää näkyä. Mitä onkaan tuloksena? - puolikkaita parsoneita... Pistin taas useamman pätkän, kun en osannut päättää.

Taisi selvitä, miksi Pepin maha on ollut viimeaikoina vähän sekaisin. Soitin perjantaina lekurille, pohdittiin mistä voisi johtua. Vaihtoehtoina oli se, että jompikumpi ruoka-aineista (poro tai tattari) ei sovi Pepille tai Pepin elimistö ei ole vielä tottunut muutokseen. Eläinlääkäri kehotti lisäämään hiilihydraattia niin, että puuro ja lihan suhde olisi 50 : 50 (ohjeen mukaan lihaa tulisi olla vain 1/3, mutta sehän on ihan naurettavan vähän Pepin aktiivisuuteen nähden, niimpä tein sapuskan alunperin niin, että lihaa oli vajaa 2/3 ja loppu puuroa). Pyysi soittamaan ensiviikolla, jos mikään ei muutu. Kyllä muuttui, nimittäin huonommaksi. Näyttäisi siis siltä, ettei tattari kuitenkaan sovi otukselle. Huomenna soitto lekurille, mihin viljaan vaihetaan. Alkavat vaan viljat olla vähissä: kauraa ja riisiä on syönyt, vehnä, hirssi ja ohra eivät allergiatestin mukaan sovi. Soija ja maissi ovat negatiivisia, mutten tiedä lasketaanko niitä tässä tapauksessa "viljoiksi" ja peruna on rajatapaus, ruista ja tattaria ei kait ole testattu. Testin paikkaansapitävyyttähän tässä nyt koitetaan kokeilla, mutta useimmissa tapauksissa Peppi on allergiaoireita saanut paperissa olevista positiivisista ruoka-aineista.

känkkäränkkä-ilmiö

2011-10-22T15:25:00.001+03:00

Ongelma num. 1. on ilmaantunut. Jos juoksen kontaktille ja ainoastaan näytän lätkää sanoen "koske" jatkaen juoksua ohi, Peppi lähtee mukaan. En tiedä mistä tämä johtuu. Kiirehdinkö liikaa? Eikö koira oikeasti tajua? Onko alusta liian liukas? Opittu tapa? Luultavasti vähän kaikkea. Jos teen saman kävelyvauhdilla, Peppi jää paikoilleen odottamaan palkkaa. Jos teen tämän juosten ja pudottaen namin lätkälle, Peppi jää (koska pysäytän oman liikkeen laittaessani namin). Laitoin "kontaktille" maton: Peppi jäi. Pitäisi päästä oikeille esteille. Tämä tosiaan osaa olla turhauttavaa...

Huomaan kokevani taas "känkkäränkkä"-ilmiön. Viikko sairastelua ei tee hyvää! Minulla hajoaa aina pää, jos en pääse itse treenaamaan ja liikkumaan. Turhaudun ihan älyttömästi tekemättömyydestä. Viikoittain on ihan pakko päästä purkamaan turhautuminen fudikseen. Muuten oma pää hajoaa ja kantti ei kestä varsinkaan aksassa. Tällä viikolla en ole päässyt tekemään yhtään mitään ja tällä hetkellä suoraan sanottuna tekisi mieli kuristaa tuo koira(vinkuu pojilla olevien superpallojen perään). No tuollainen se on ja saa ollakin, mutta kuten sanoin: oma pää ei kestä. Tekisi mieli oikein kunnon rääkkitreeneihin, mutta yskä estää sen. Kunnon lenkkikään ei onnistu, koska tiedän vain turhautuvani karheasta kurkusta ja ikävästä olosta ja puran sen koiraan (tai pikkuveljiin, jotka ovat jo toistamiseen koetelleet hermojani päivän aikana). Normaalisti olen: "cool as a cucumber", tänään en.

Uusi fleecepötkylä
(joka saatiin pureskeltua eilen jo melkein katki),
vanha oli jo melkoisen syöty
(kirjaimellisesti)...

Kontaktitreeniä: "koske ja kuvaa"

2011-10-21T16:21:00.000+03:00

Pistin pikkuveljen kuvaamaan (ihana rakas Aapo, joka aina jaksaa auttaa!♥). Jätkä pääsi itsekin kokeilemaan Pepin kanssa, mutta heliumääninen hienohelma ei iljennyt koskea limaiseen lihaklönttiin. Sehän ei onneksi ollut mikään ongelma, kun lätkä oli käytössä jokatapauksessa. Tässä siis tulee kontaktitreeniä ala Alli ja Aapo "Peppi 2on2off"!

2on2off

2011-10-20T19:25:00.001+03:00

"2on2off" - Voisiko perinteisempää agilitytreeniblogin päivitysotsikkoa ollakaan? Tuskin. Tämän aiheen pariin olen nyt kuitenkin "joutunut". Kontakti natsius - Here I come!

Aika "monet" (tosi monet) enemmän tai vähemmän tuskastuneet kontaktitreenit on tullut agilitypiireissä seurailtua. Meidän (voinko sanoa meidän? valmis porukka - minä tungin mukaan/minut otettiin huostaan) parsonistiporukka perinteisesti täppäilee. Minä ja Peppi... no myö "töppäillään". Kesällä vähän hiottiin puomin alastuloa, mutta sekin jäi, kun syksy tuli ja palailtiin takaisin KSSK:n piireihin. Ei se kuulema mitenkään kamala ollut, hiomista vaan Pepin pitkän laukan takia. Homma oli kuitenkin vähän hakusessa ja siinä sitten pohdittiin, että miten se olikaan opetettu alunperin. Muutaman mutkan kautta se alkaa olla selvillä nyt. Kiitos vaan Maiju, kun olet jaksanut tyhmälle moneen kertaan selittää :D

A on aina (niin kauan kuin Peppi on minulla ollut) ollut ihan kamala, turha sitä on yrittää kieltää... Yhtään A:n kontaktivirhettä meille ei ole kai kuitenkaan (vielä) tullut. Peppi hyppää sen aivan törkeän korkealta, mutta juuri niin, että tassut kerkeävät hipaista kontaktia. Muutenhan se periaatteessa riittäisi, mutta käytännön ongelmaksi tulee se, että Peppi hyppää suoraan jalkoihini (kuten tässä videossa) tai lähtee lapasesta (kuten tässä videossa). Ei se tietenkään Pepin vika ole, jos en osaa vaatia siltä oikeita asioita!

Tästä syvällisestä pohdinnastani pääsemmekin nykyhetkeen. Kyllä Peipponen on mahtava! Se muistaa porrastreenin ihan selvästi ja tietää, mitä siltä vaadin. Meiltä löytyy suunnilleen normi portaan korkuinen kynnys kahdesta huoneesta. Huomasin tämän olevan varsin oivallinen paikka 2on2off -treenille. Eilen muistuttelin asiaa lähinnä koiralle. Istuin itse kynnyksen alapuolella käskin Pepin kiivetä ja "koskea" alastulossa, kun minä palkkasin kädestä lätkälle (ongelma numero 1. koira käytännössä kerkeää hotkaista tahmaisen lihaklöntin kädestä ennenkuin saan sitä lätkälle asti...). Tämä meni ihan kivasti, mutta harvemmin sitä agilitytreeneissä tai -kisoissa pyllähdetään koiran ja kontaktin viereen istuskelemaan ja palkkailemaan.

Tänään siis vähän "oikeampaa" treeniä. Lätkä maassa, kiipeän koiran kanssa kynnykselle, kävely kohti alastuloa samaa tahtia Pepin kanssa, käsky "koske" hieman ennen alastuloa, tiputan (yritän saada tahmaisen köntin lätkän kautta koiran suuhun pyllistellen) palkan lätkälle, jatkan itse kävelyä "kontaktin" ohi, katsekontakti koiraan pysyy, vapautus "tule" samalla itse liikkuen, palkka (jottei jäisi nuuhkimaan lätkää loppupäiväksi). Jos ei jäänyt "koske"- asentoon vapautukseen asti, käskin kiipeämään uudestaan ja palkkasin vasta vapautettuani. Ei tämä nyt kamalan loogiselta kuulostanut ja tuskin tästä mitään ymmärsikään, joten pistän jonain päivänä pikkuveljen kuvaamaan. Jatkossa samaa voisi tehdä vähän vauhdikkaammin ja hioa omaa liikettä (välttää pyllistelyä ja kumartelua, tuoda sulavampaa liikettä tilalle). Pepin tauosta huolimatta olisi, vaikka syysloman aikana kiva käydä ottamassa kontaktit muutamaan kertaan ihan oikeasti hallilla. Katsotaan. Tänään otus hiffasi asian oikeastaan heti ja malttoi jäädä "kontaktille" lähes joka kerralla!

"Yhteensopiva päätön pari!"
(kuva kesältä)

Onnistumisista tulee aina vähän uutta intoa treenaamiseen. Oikeastaan epäonnistumisista tulee ensimmäinen into muuttaa nykyistä toimintamallia, mutta vasta sen jälkeisistä treenionnistumisista tulee oikea into jatkaa ja kehittää uutta parempaa mallia.

Hattivatti

2011-10-19T14:31:00.000+03:00

Peppi sai eilen uuden lempinimen: hattivatti. Verratkaapa kuvia. Eikö niissä olekin vähän samaa näköä? Hohtaakin tollain. Sähköistä. Ja siinä vaiheessa, kun häntä heiluttaa koko koiraa on liikehdintä ja ääntely erittäin hattivattimaista.

Tarkoitus oli yrittää mennä tänään kouluun. Turha toivo. Flunssa senkun pahenee, tai olo ei ainakaan ole parantunut. Heräilin pitkin yötä ja nukuin huonosti. Tosi kiva. Tuskin selviydyn kouluun asti huomennakaan...

Nyt olisi hyvin aikaa treenailla 2on2off -kontakteja ja keppejä. Pitäisi vaan ensin keksiä jostain se kontaktipinta (ei ole "palaa" eikä portaita... no joku loota jostain) ja tässä kunnossa ei kauheasti tekisi mieli mennä hytisemään pihalle keppitreenilöimään. Kesällä tuli tehtyä keppitreeniä aika paljonkin kesätauon aikana, kun löytyy omat kepit (kätevää vai kätevää?), mutta viimeaikoina on vähän jäänyt...

Lenkille en ajatellut tänään koiran kanssa lähteä:

1. ulkona sataa kaatamalla
2. olen kipeä
3. joku muu saa tehdä sen
4. koira ei ole halukas lähtemään ulos tuolla kelillä
5. sielä on kylmä
6. väsyttää
7. SATAA!
8. en halua keuhkokuumetta
9. eilinenkin "lenkki" oli semmoista 1 km/h käpöttelyä
10. en lähde

Väärinpäin

2011-10-18T19:49:00.000+03:00

Olen kapinoinut viimeiset kaksi vuorokautta sitä tosiasiaa vastaan, että olen täälä. Kouvolassa. Kotona. Kaukana kotoa. No nyt päätin lopettaa. Fakta on se, että tässä big city Kouvolassa hengailen vielä jokusen vuoden. Sen jälkeen... voin tehdä ihan, mitä vaan haluan. Tänne en jää. Lähden Jyväskylään. Aika varmasti. Ihan varmasti.

Kipeänä kerkeää miettiä monia asioita. Leikkiä tekevänsä jotakin. Minä olen toisen sairaspäiväni ratoksi kuvannut muutaman ikimuistoisen hetken. Hetken, joilla on jotain merkitystä oikeastaan vain minulle. Tätä voisi sitten kait sanoa videopostaukseksi.

Pepin lempparipuuhaa:

lutkutetaan fleecepötkylää (tai pehmolelua)

niin kauan, että omistaja ei enää voi olla nauramatta...

Pepin ensikohtaamiset poron raakaluun kanssa!

On se aika ammattilainen!

Taitolaji, taitolaji... rrousk*

Ps. Viimeiset kolme kuvattu "väärinpäin" (kappas!), koettakee kestää...

Jyväskylä 15.- 16.10.11

2011-10-17T20:24:00.001+03:00

Linkit meidän viikonlopun kisavideoihin (kiitoksia maiju kuvaamisesta!)

A - rata, Jyväskylä 15.10.11

- Sisu terrorisoi kameraa
- Huomatkaa Maijun erityisen totuudenmukaiset kommentit (kunnon koutsaamista, kumpaakohan jänniti enemmän: minua vai Maijua? - veikkaan jälkimmäistä...)
- "Iiiks pelottaa!"
- No se nyt oli vasta eka startti....
- "Opettele ohjaamaan"...

B - rata, Jyväskylä 15.10.11

- Kyllä istutin Peppiä kokonaiset puoli minuuttia. (Neidillä oli anova: "onko ihan pakko? pyllyjäätyy" - katse)
- "HEEEEIII! Ei sinne! Äääää! Putkeen, mene putkeen!"

C - rata, Jyväskylä 16.10.11

- "Pelataan jalkapalloa!!"
- Alku jotain ihan uutta miulle, kävin kuvion pariin kertaan lämppäesteillä läpi sillain "ei helvetti, ei tästä tule yhtään mitään" - asenteella...

Dhr, Jyväskylä 16.10.11

- Alku: "Ää mitä mä teen apua! TÄNNE! Eikun TONNE! Ääää!
- Apua, jyräsin taas! kelataan pari metriä taaksepäin ---> ja hyppy ja valssi ja....
- Ja sitten mennään K-O-V-A-A!

"Ihan helppoa, eikö?"

JAT-tilassa ei käytetä jarruja!

2011-10-17T16:29:00.000+03:00

Nyt on rankka ja aika varmasti vuoden paras reissu (no joo agirodussakin oli "ihan kivaa" ja niin on ollut monissa muissakin paikoissa kesän aikana ♥) takanapäin! Tulee aina tosi haikea olo Jyväskylässä käydessä. Heti ensimmäisenä silmiin pisti junassa Kuokkalan vesitorni. Sielä myö ollaan molemmat Pepin kanssa lapsuutemme vietetty, erikseen, mutta samoja polkuja pitkin ollaan aina tallattu. Hassua, eikö? Kun olin pieni, laskimme vesitornilta mettäpolkuja alas pulkalla, tädin karjalankarhukoira-bordercollie-siperianhusky sekoitus Onni roikkui puntissa kiinni ja vouhotti minkä kerkesi. Tämä pitäisi vielä joskus kokea. Onni on jo paremmilla metsästysmailla, mutta ehkä jonain päivänä nappaan omat koirat ja kaverit matkaan ja lähden pulkkailemaan! (Voin sielunisilmin nähdä Peppi-mummon ja uuden pikku-parlsonin juoksemassa pulkan vieressä vinkuen ja räkyttäen :D)

Kisoissakin tuli vastaan monia uusia ja vanhoja tuttuja. Vanhimmat tutut olen tuntenut vauvaiästäni asti. Siellä nämä "vanhukset" sitten hämmästelivät silmät pyöreinä menoamme. Erittäin hassua. Ikä on vain numero, mutta silloin kun on tuntenut toisen niin kauan, on se jo aika hassua... Minuahan se ei haittaa, että olen nuorempi - toivottavasti ei muitakaan!

Junamatkat menivät varsin mukavasti kännyllä datistellen, musiikkia kuunnellen, horrostaen ja SYÖDEN! Menomatkan Peppi oli kohtuullisen rauhallinen, pientä paheennusta herätti vinkumalla, mutta maailmanparas matkakaveri se on ♥ Takaisin tullessa väsynyt onnellinen kisakoira nukkui koko matkan sikeästi kainalossa viereisällä penkillä takki päällä. Junaan päästessä koira näytti oikeasti huokaisevan helpotuksesta: "Ei tarvinnut jäädä ex-kotiin", ja rentoutui samantien :D

Menomatkalla:
"hei myöhän ollaan junassa!"

Paluumatkalla:
väsynyt onnellinen kisakoira ♥

Molemmat viihdyttiin kyllä Maijun ja Pasin huostassa oikein hyvin (ei elämä mitkä parsonhepulit Peppi vetäisi Pasin nähdessään...). Varokaa vaan, saatte meidät vielä uudestaan kylään... (; Peppi ja Pyry-pappa tulivat tosi hyvin toimeen, Pyrtsä kutsui Peppiä heti ensiksi leikkiin (jota ei ole kuulema koskaan ennen tehnyt). Peppi on saanut rutkasti itsevarmuutta puolentoista vuoden aikana, eikä ihan varmasti ole enää lauman pohjimmainen, Pyry oli ihan tassun alla!

Lauantain kisaillan päätteeksi olin ihan naatti. Minulla on harvemmin sellainen olo, ettei ole mitään sanottavaa. Silloin oli. En ollut varsinaisesti pettynyt, en kovin tyytyväinen enkä mitään muutakaan, oli vaan tosi tyhjä olo. Vedettiin päivän aikana kaksi hyllyä. Ensimmäisellä radalla mentiin ihan liian kovaa ja jyrkässä kulmassa kepeille, en kerennyt reagoida (tämän olisi toki voinut pohtia jo rataan tutustuessa) ja koira painoi keppien läpi puomille, oma moka. Muuten rata meni tosi kivasti. Toinen rata oli vähän hämmentävä. Alku meni ihan jees (mitä nyt istutin koiraa puoli minuuttia), mutta puolessa välissä vauhti oli taas "liian" kova ja oma ote liian löllö A:lta lähtiessä, näin koira valitsi lähtöhypyn putken sijasta, oma moka jälleen. Rata mentiin kunnialla loppuun, sen jälkeen iski se tyhjä olo. Vähän sellanen "höh"- fiilis. Radan jälkeen taisin sanoa Maijulle: "-Tahdon kotiin." Junia ei kuulema enää välttämättä olisi lähtenyt, joten "varakotiin" sitten. Iltalenkki, iltapala, lämmin suihku ja unta palloon jo ennen yhtätoista. Mikä olisikaan ollut parempi päätös päivälle? Ei sitten mikään.

Aamulla herätessä oli ihan karmea olo. Veikkasin ensin allergiaa, mutta osoittautui myöhemmin flunssaksi (kisat ja junamatka kuluivat rattoisasti neäliinan kanssa kaveeraten...). Nousin jo ennen yhdeksää, aika historiallista (Peppi oli päästetty "meidän" huoneesta, jo aikaisemmin muun porukan pariin), keittiössä vastassa oli kaksi iloista parsonia, uusi bestikseni Sisu, Pasi ja tippalinssissä oleva Pepin ex-emäntä. Voihan söpöys. Näin olisi ihan kiva herätä joka aamu. Ei muuta kun aamupalaa naamaan (Peppiä pidettiin jälleen nälässä njähnjäh...) ja jo ennen kymmentä koko jengillä metsä/peltolenkille. Varsin hyvä tapa aloittaa aamu (:

Kisoihin mennessä silmät tuntuivat muurautuneen umpeen ja olo senkun huononi. Oli kuitenkin pakko saada kroppa hereille, aikansa sai Maiju minua potkia persiisiin (hieman turhankin kirjaimellisesti) ja hakata. Tarkoituksena oli tietenkin saada miut ärsyyntymään ja sen kautta hereille. No minuahan ei ärsytetäkään ihan tuosta noin vaan. Tämän nauruterapian jälkeen lähdin sitten hölkkäämään hallia ympäri ja vetämään muutamat lämpät alle. Eka rata meni oloon nähden niin hyvin kuin oli voinut mennä. Tulokseksi 5, koira hyppäsi A:lta suoraan jalkoihin, lajit menivät sekaisin ja suunilleen potkin koiraa seuraavalle esteelle, herkkä otukseni hämmentyi tästä ja otti kiellon hypyltä. Loppurata meni ihan ok. Hyppis oli ihan kiva, mutta taas ne hemmetin kepit (viesti itselle: opettele ohjaamaan!)... Kepeiltä siis kielto ja jostain toinenkin, tulokseksi 10. Ekan radan sijoitus 10., toisen 7.

Noin tiivistettynä:

1. RAKASTIN TEKONURTSIA!! (kuin tehty minulle ♥),
2. Pepistä oli liian kylmä (katsoi anellen: "Onko ihan pakko istua, peppu jäätyy?"),
3. Peppi jäi joka lähtöön istuen,
4. koira kulki K-O-V-A-A!!! (ehkei se sittenkään ole ihan tappojumissa, viikonkin tauko teki hyvää),
5. otus ohjautui hyvin,
6. minua ei jännittänyt yhtään liikaa,
7. meillä on MAAILMANPARAS etäkoutsi Maiju,
8. en nähnyt nälkää,
9. testasin ensimmäistä kertaa radalla ohjaustapaa, jota en ole käytännössä käyttänyt kertaakaan edes reeneissä, vieläpä onnistuneesti!
10. radoissa oli sopivasti haastetta.

Oliskohan vielä jotain hehkutettavaa? Varmasti olisi, mutta kaikille lienet selvä, että oli ihan maailmanparas reissu (;

Ps. minulla on ikäkriisi: kuljin kisoissa upean Fosters-kylmälaukun kanssa, eväänä oli pilttiä... Lapsi vai aikuinen? No ei kumpikaan lälläslää (lapsenmielinen itseään aikuiseksi luuleva teini-ikäinen).

Pps. paljon kiitoksia kaikille tsemittäneille + "kisakatsomolle"!

One step at the time

2011-10-14T16:07:00.000+03:00

Kirjoitin eilen himopitkän päivityksen ja sitten se meni katoamaan jonnekin taivaan tuuliin! Reilukerho. Koitan nyt jotenkin lyhennellysti kasata eilisen ajatusta tekstiksi.

Palaan nyt vielä sunnuntaille (melko lyhyesti). "Nyt on aika kiva fiilis! Tänään kisoista ekalta radalta(hyppis) 6,10 (K, +1,10 s), tokalta(agi) 13,73 (K, K, +3,73 s), vikalta(agi) 0,13 (0, +0,13 s). Jäi hyvä fiilis, virheet ihan omia ohjausmokia, aikavirhettä tuli kielloista ja koiran jumiudesta... Kolmas kerta toden sanoo! Nyt alkoi oikeasti tämä kisaaminenkin tuntua omalta jutulta(kannattaa myöhastyä vikasta rataan tutustumisesta: syöminen ontärkeämpää, pitihän sitä karitan sm nollia juhlistaa mokkapalalla (; näin tehdään nollia!) ♥ Aloitin aamun vetämällä Karitalle (+ itselleni) tappoalkulämpät, se kuoli, minä en - hyviä tuloksia tuli, eiköhän niistä jotain hyötyä ollut (; Loppupäivän/illan ahersin kahden turson borderterrierin karvan kanssa, nypin siis Mämmyn ja Ärrän, olihan siinä vähän hommaa, mutta valmista tuli! Tosin R:n maha jäi vähän kesken... pakkomielteistä puuhaa", näin siis kirjoitin Facebookiin. Siinä koko päivä tiivistettynä!

Kaikki kolme rataa olivat Pertti Siimeksen tuomaroimia. Ensimmäistä rataa kauhistelin alkuun, ei tuntunut yhtään mukavalta rataantutustumisessa, mutta tehdessä oli tosi hauska rata. Ensimmäinen lähtö ei olisi voinut olla paljoa parempi. Toiselle radalle lähtiessä koira nuuhki maata koko ajan, jäi kuitenkin istumaan, jostain syystä nuuhki heti radan jälkeenkin (olisiko sillä oikeasti ollut nälkä? jäi ilman aamupalaa). Kolmannessa nousi ylös, muttei liikkunut, joten en noteerannut sitä mitenkään. Kisapäivämme loppui yhdenmaissa medien vikan radan ja palkintojen jaon jälkeen.

Hyppis, Pertti Siimes, 9.10.
Kielto hypyltä (14), tulos yht. 6,10.

Loppuilta vieteltiin Karitalla (ei ollut mitenkään suunniteltu juttu). Lupasin näyttää miten nypintäveitsi toimii. Ei se oppinut (taisin luvata hommata sille vasuriveitsen, jos pärjää SM kisoissa, hyvä porkkana eikös?) (; Lupasin myös mennä parin kk päästä uudestaan "opettamaan". En tiedä miten siinä niin kävi, mutta illan päätteeksi edessäni oli hirmuinen kasa karvaa, kädet rakkuloilla, varpaat kylmästä tunnottomat, kaksi kaljua borderterrieriä ja jossain inisi yksi edelleen nälkäinen parson ja kellohan oli yli seitsemän... MIKÄ MENI VÄÄRIN?? Se, että käytännössä lupasin tehdä homman UUDESTAANKIN! :D Mieleni on näköjään niin sairas, että nautin tuskantuottamisesta pienille koiraraukoille ja omille kätösilleni...

Tiistaina treenasin Ärräsen kanssa, oli hauskaa! Karita jaksaa selittää siitä miten mahtavia ollaan yhdessä ja plaaplaplaa... Ei me olla. No okei ollaan me. Ei, en mie tiedä! En ole koskaan nähnyt meitä yhdessä, hauskaa on miulla ainakin (semmosta settiä tulee koiran suusta, että parasta ohjata kiltisti...) ja Ärrä antaa paljon anteeksi. Opin tiistaina huutamaan, kai sitä tarpeeksi epätoivoisena se säälittävältä kuulostava rääkyminenkin radalla onnistuu... he-he.

Perhoset alkavat lennellä jo melko tiheään tahtiin vatsassa. KISAT KISAT KISAT! HUOMENNA! JA YLIHUOMENNA! JYVÄSKYLÄSSÄ! Huomenna on muutes historiallinen päivä: Peppi tekee comebackin JATin kisoihin, Maiju näkee meidät ensimmäistä kertaa tekemässä miinkäänlaista (toivottavasti hyvännäköistä) agilitya, Peppi pääsee punkkaamaan ensimmäistä kertaa muuton jälkeen vanhaan kotiinsa jne. HISTORIALLISTA! Vaikka ihan junalla kuljetaankin niin näillä fiiliksillä:

Pyörittelet peukaloita himassa, venaat et koska liikutaan taas.
Tät poltet mun sisällä ei koskaan hiipumaan saa.

Aina siisti lähtee, painaa talla pohjaan.
Laittaa kingi biisi päälle, laivaa samal ohjaa.
Jos jollekki viel epäselvää me ei kuljeta keikkabussil,
koska meno niin hulluu et ketään ei saa kuskiks.
Siis omalla raidataan, luut pokalla painan vaan.
Parhaiden frendien kanssa matkan taitan taas.
Heii! Räppärit rullaa niinku rekkamiehet,
Fast and Furious, tulee se yks leffa mieleen.
Fiilis ku Teuvolla, maanteiden kurko,
ku me ollaan tulossa se meinaa baareille tungost.

Suomalainen Suomessa, suomalaisten keskellä. Ympäri Suomee vuodest vuoteen samal retkellä.
Kansa laulaa ja kaikki tietää syypään, Ja kun me mennään taas, ne pyytää.
Heii-oo ota meidät kyytiin oo! Heii-oo ota meidät kyytiin oo!

Cheek - Maanteiden Kingi

Ja tältä näytteleepi JATin kisakirje + la lähtölista + su lähtölista. Iltakisat siis tulossa. Ihan hyvillä lähtöpaikoilla ollaan (olisko ollut 15. ja 9.) (:

Otamme ihan valtavan harppauksen huomenna, mutta yksi askel kerrallaan... (ensimmäinen askel taitaa olla pakkaaminen, joka ei tule olemaan helppoa...)

"... et koskaan selviä siitä hengissä."

2011-10-08T20:31:00.002+03:00

"Älä ota elämää liian vakavasti,

et koskaan selviä siitä hengissä."

- Elbert Hubbart

"Luultavasti myrskyjä on vain siksi,
että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu."

- Muumipappa

"Kun on Hyvin Pieniälyinen Karhu,
saattaa joskus käydä niin,
että kun Ajattelee Asioita,
sitä saattaa Ajatella sellaisia Asioita,
jotka ovat aivan Asiallisia silloin,
kun ne ovat vielä päässä, mutta muuttuvat kokonaan,
kun ne tulevat esiin kaikkien nähtäviin."

- Nalle Puh

"Joskus kun katsoessaan ympärilleen
ja näkee Hyvin Villin Möhköfantin tuijottavan kohti,
saattaa unohtaa, mitä piti sanoa."

- Nalle Puh

Tänään on ollut harvinaisen pöpperöinen olo. Johtunee väsymyksestä. Valvotin itseäni puoliväkisin yöllä ilman mitään viisasta syytä. Ei ole yhtään kisafiilis. Ei ole yhtään minkäänlainen fiilis. En halua tehdä mitään. En halua olla. Olo on kuin "lehmänkokoisella leonbergin pennulla musti ja mirrissä" (viimeviikolla tuli tälläinenkin vastaan, olihan se aika ihana...). En tiedä miten tätä olotilaa kuvailisi. Semmoinen hienoisen ahdistunut ja tuskastunut olo. Haluaisi juosta, muttei pysty, ei jaksa, ei saa.
Teen taas itselleni ongelmia tyhjästä. Joskus on vain niin onnellinen, että alkaa ahdistaa. Niin täydellistä, että pelottaa. Pelkää menettävänsä sen kaiken, mitä on saanut. Kaikki on rajallista, mitään ei saa ilmaiseksi, kaikki on suhteellista.
Peppi sai nauttia tänään metsässä juoksentelusta. Talo tuntui oudon tyhjältä ilman koiraa. Nautin täysin siemauksin, kun muu perhe on jossain ja saan olla yksin kotona - Pepin kanssa. Tällä hetkellä otus pötköttää vieressäni olevalla sängyllä, niinkuin aina koneella ollessani. Olo on turvallinen. Kun Peppi ei ole maisemissa, tarkastan kaiken aina varmuudenvuoksi kahdesti. Peppi on ne silmät selässäni, pitää huolen minusta - oikeasti. Eilenkin illalla lenkillä meinasin jäädä rekan alle, kävellä päin pyöräilijää ja ties mitä. Nämä olivat vain "läheltä piti" - tilanteita. Jos Peppiä ei olisi ollut, ne ehkä eivät olisi olleet. Ohjaamme toinen toistamme, muistutamme edessä olevista esteistä, kuljemme rintarinnan. Ainut asia, mitä koira ei puolestani tee, on liikkeelle lähtö. Jos unohdan kävellä ja jään ihastelemaan vaikka tähtitaivasta, koira tekee samoin. Ollaan me aika hassuja, ehkä.
Asioilla on tapana järjestyä. - Ehkä suurin elämänviisaus. SAGI:lla on ollut jotain ongelmia ja tämän vuoksi kisailmomme eivät menneet perille. Juuri ajoissa eilen kerkesin ilmottautua uudestaan s-postilla JATin kisoihin ja soittaa Liisalle kotikisoista. Asioilla on todellakin tapana järjestyä.
Heräsin aamulla imurin "ihastuttavaan" ääneen vähän kymmenen jälkeen. Olin aikonut nukkua pitkään ja laiskotella koko päivän. Tajusin, että en ole ollut vielä yhdissäkään seuran talkoissa mukana, vaikka tarvetta olisi ollut! Kovin helppoa on ohittaa ne foorumin talkoo-ilmoitukset. Eilen mietin, että pitäisikö mennä lapioimaan hiekkaa uusiin putkien painoihin. Illalla totesin, etten jaksa. Aamulla tuli sellainen olo, että pitäisi. Niimpä kysyin Marikalta kyytiä. En tiedä oliko minusta kamalasti hyötyä, kävin vähän hitaalla (Sonjan sanoin) ja pääosin taisin pelleillä pikku-kaimani kanssa. Söimme hiekkaa, kannoimme hiekkaa, heittelimme hiekkaa, ravistelimme hiekkaa, makasimme hiekalla, olimme hiekkaisia. Hiekka taisi olla päivän avainsana. Hyvänä kakkosena apinanraivo.
Väsyttää. Väsyttää liikaa. On harvinaisen voimaton olo. Ei tiedä, mitä tekisi. Voisin lähteä ulos. Jospa raikas ulkoilma puhaltaisi sankan sumun pääkopastani. Voisin käydä aikaisin nukkumaan. Voisin pakata kisarepun. Ehkä huomenna jaksaisin yrittää, tehdä parhaani, nauttia lajista, tiputtaa paineet, kulkea koiran kanssa rintarinnan, olla ottamatta asioita liian vakavasti. Riskejä täytyy ottaa, eihän tästä elämästä kuitenkaa selviä hengissä.
"You got that smileThat only heaven can makeI'll pray to God every dayThat you keep that smile
Yeah, you are my dreamThere's not a thing I won't doI'll give my life up for you'Cause you are my dream
And, baby, everything that I have is yoursYou will never go cold or hungryI'll be there when you're insecureLet you know that you're always lovely, girl'Cause you are the only thing that I got right now
One day when the sky is fallin'I'll be standing right next to you, right next to youNothing will ever come between us'Cause I'll be standing right next to you, right next to you"
Chris Brown ft. Justin Bieber - Next to you

"Rakastaminen ei ole toistensa silmiin katsomista vaan katsomista yhdessä samaan suuntaan."

- Antoine de Saint-Exupéry

Ps. joka paikkaan sattuu, fysiikkatreenit <3Pps. sydämeni särkyi jälleen, Marika ottaa pikku parsonin! </3Ppps. tänään tulee teemalta Agatha Christien "Eikä yksikään pelastunut"!

"möhmöh", eikun "ÖH"

2011-10-05T20:32:00.001+03:00

Eilen taas reenailtiin. Koira oli/on ihan ylijumi ja liikkui tosi hitaasti ja tönkösti. Karita taisi ottaa videota, joten jos joskus saan nämä käsiini, voin pistää tänne. Siitä varmaan näkee Pepinkin liikkeet aika hyvin. Suvi suositteli Pepille Jyväskylän jälkeen 2-4 viikon täys kisa- ja treenitaukoa aksan suhteen, jotta selkä saa palautua rauhassa. Eiköhän me sillä linjalla mennä ja lisäksi osteopaatilla pitäisi käydä.

Mutta hei, minähän en mitään taukoja pidä! Meinasin nimittäin ryöstää Ärräsen leikkimään Peppiä (mitenköhän se tuolta isolta mieheltä onnistuu??). Ei, ei Ärrän tarvitse Peppiä leikkiä, se on niin kiva ohjailtava ihan omana itsenäänkin. Ja JOS kisat kusee niin ehkä tämä jätkä saa kiskottua miut tolpilleni. Mutta minä en jossittele, joten sanotaan, että kisat eivät kuse. Ehkä. Olen pitänyt ihan liikaa taukoa jostain muustakin, omasta liikunnasta nimittäin. Miulla olis oikeesti 5-6 reenit viikossa, mutta pääsen tasan kahtiin, ehkä kolmiin, jos käyn torstaisin kahdet putkeen. Että kiva, kaikki sattuvat nimittäin samoille päiville. Möhmöh. Lihaskuntoakin pitäisi tehdä muutaman kerran viikossa, mutta eihän miulla ole aikaa (JA PAH! tässähän mie datistelen, vaikka pitäis olla lenkillä...). Olen minäkin aika lahna, tahdon reenata, mutten reenaa.

Jyväskylän majoitus muuten järjestyi. Mennään punkkaamaan Pepin kanssa Maijulle (Peppo pääsee "ex-kotiin"), siitä tulee kivaa! Luulisin :D Muutenkin hiffasin vasta nyt, että oikeesti ollaan menossa J.kylään alle kahden viikon päästä ja nyt sunnuntaina on kotikisat. Kauhistuttaa vähän...

Jos Pepin tönkköyttä ei lasketa, eiliset treenit menivät ihan kivasti. Lähdöt: ensimmäinen meni tosi hyvin, mutta muut menivätkin vähän jummaamiseksi, koska paineistin itseni kouluttajasta. Mari piti nimittäin meille viimeksi treenejä silloin, kun ongelma oli ihan pahimmillaan enkä hallinnut itseäni ollenkaan. Muiden treeneissä lähdöt ovat menneet viimeaikoina tosi hyvin, mutta nyt huomasin, että paineistuminen johtui selvästi kouluttajasta ja vanhoista treenikokemuksista. Hassua. Radan ja mahdollisellisesti sen videon pistän kunhan kerkeän. Rata sisälsi paljon välistävetoja + putki/kontakti "arpomista". Peppi reagoi ihan ok, mutta jumit vähän häiritsivät käännöksiä ja miulla on niin pahat maneerit että hohhoijjakkaa (en tahdo nähdä sitä videota).

Eilen tuli Musti ja Mirristä kahmittua, jos jonkinmoista rojua mukaan. Karitalle ja Mäksylle hommasin vielä bt-kirjan ja omaväkertämän "kortin" lisäksi semmoisen hassun pienen aktivointilelun luokkanousun kunniaksi. Shoppailin myös vähän Jyväskylään tulilaisia, koirille lähinnä, mutta saattaa sitä kaksijalkaisillekin olla jotain menossa, mutta ei niistä sen enempää...

Pepille ostin suurimman sensaation pitkään aikaan: My Dogin vinkuva S-kokoinen pörröhäntäinen sydän. Arvasin, että otus tykkää (enhän mie nyt muuten olis ostanut, maksoi kuitenkin melkein kympin), mutta en olisi uskonut, että ihan noin paljon. Lelussa on tosi hyvä vinku ja häntä on niin pörröinen, että siitä oikeasti saa pikkuterrieri oikein kunnolla kiinni ja karvaa irti. Hännän Peppi oikeastaan jo hajotti (tuli reikä), mutta se ei sinäänsä haittaa yhtään. Saa repiä sen nyt niin palasiksi kuin haluaa, välillä voi kursia kokoon ja sitten, kun ei enää pysy kasassa leikataan poikki (häntä on semmoisella narulla viritetty sydämen läpi kiinni ja kun narun katkaisee, saa hännän siististi irti) ja silti jäljelle jää vielä hyvä kuminen vinkusydän. Terrieri nappaa luonnostaan kiinni pörröisestä hännästä, sydämestä on ihan hyvä pitää itse kiinni, ote pysyy molemmilla ja lelu kestää hyvin vetoa. Suosittelen!

näin meillä "pakataan treenireppua".

"olipa kerran treenit..."

Peppi ei aina tahtoisi treeneissä innostua vetoleikeistä/-leluista. Esim. Kongin wubban kanssa saa oikeasti houkutella, jotta koira kiskoisi, häntistä vetää yleensä, mutta ne menevät helposti rikki, vinguttomat lelut taas ovat ihan tylsiä, skinneezin "raatojen" vingut ovat aika huonoja ja menevät helposti rikki (kuten kangas) ja palloja ei yleensä edes voi vetää(ellei ole narua, semmoisen voisi muutes hommata!). Tosiaan tästä uutuudesta pikkanen sekosi heti.

Pepin treenilelu-kokoelma:
Wubba, häntis, piikkipallo, kongin vinkuvat minitennarit,
"tee-se-itse" - munkkinyöri vetolelu karvalla + ihana uutuus <3

Leikin taas massamurhaajaa. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten:

suurin salaisuuteni:
olen paloittelumurhaaja.

tekaisin Pepille herkkuaterian.

Huomenna muutes tulee porokuorma, kyllä tuo hetken sillä reilulla kymmenellä kilolla elelee... (:

Asiakaspalvelutaitoni on muutes loistava: oli miun aamun ensimmäinen asiakas, olin kassalla, Elina "vahti", tuikkasin asiakkaalle vaan vaihtorahat ja ostokset käsiin sillain: "siinä" :DD Oli vähän jäinen ÖH-fiilis. Oltiin molemmat (asiakas ja minä) ihan yhtä hämmentyneitä, mie vaan jäädyn sielä kassan takana ihan täysin, kun en oikein tiedä mitä tehdä(tiedän kyllä miten kassa toimii ja osaan sitä käyttää). Olin sitä samaista tyyppiä auttanut just valitsemaan tuotteita ja höpötellyt siinä ihan rennosti. Ei jumaliste. (Miun netti/blogikielenkäytöstäkin on tullut ihan törkeää, huoh). Seuraavan asiakkaan kohdalla sitten vähän skarppasin kassalla ja se menikin paljon paremmin (uskoisin...) (: Emmie näillä taidoilla kehtaa tuolta mitään kesätöitä hakea! Noh katsotaan... Kyl mie haluisin koska viihdyn tuolla tosi hyvin ja porukka on tosi mukavaa.

Olisin pistänyt vaan tämän lyriikoita,

mutta ei löytynyt mistään valmiina, joten kuunnelkaa toki ja "paineet tippuu".

"Ja kun mä katselen kuvia, kuvia..."

2011-10-03T23:40:00.000+03:00

Tänään ei olisi mitään järkeä päivittää, mutta päivitän silti. Niin miksi? Koska ei ole mitään mistä päivittää...

Tänään oli taas töitä ja kotona vielä ahkerana kirjoitin tulevan lehtijutun kolumni-osion valmiiksi. Vieläkin on liikaa merkkejä, mutten jaksa välittää. Merkkimäärät(rajoitukset) ovat P-E-R-S-E-E-S-T-Ä ja kaiken kukkuraksi mikään meidän tekstinkäsittelyohjelmista ei toimi kunnolla, joten en pysty edes tarkastamaan niitä merkkimääriä mistään, shit. Alan pikkuhiljaa kallistua sille linjalle, että oma läppäri olisi "ihan kiva". Faktahan on se, että aion kirjoittaa kaikenlaista sontaa niin lehtiin, blogiin kuin omaksi iloksenikin varmaan loppuelämäni ja se tarkoittaa sitä, että olisi hyvä olla kunnon vehje millä tekstiä työstää. Eli hankintaa(vaikka joulu-tai synttärilahjalistalle): läppäri + siihen kunnon tekstinkäsittelyohjelma(esim. uusi Word, jonka kokeiluversio oli kyllä täysi paska..) + nappikuulokkeet (vanhat ovat aika kömöt). Jos edullisen läppärin löytäisi (Gigantiin vaan niin johan löytyy läjä kömöläppäreitä <3), semmonen ihan perus riittäis, niin muuten porukoille tämä olisi varmaan ihan jees, mutta he eivät pidä ajatuksesta yöllisestä koneelle-nuokkumis-vimmastani... Pitää neuvotella. Ja neuvotella hieman lisää. Oon mie tästä jo puhunut, mutta joo...("innostuneita" ilmeitä).

Koira oli taas tänään outo. Kotona se oli ihan sekaisin (ehkä siksi, ettei ollut päässyt lenkille...), ulos lähtiessä ravasi tosi jumisti, veti kuin juna eteenpäin häntä epätavallisen alhaalla ja korvat pystyssä, liikkui kokoajan varpaillaan ja säikkyi jokaista ääntä. Ihme juttu. Ei näitä voi aina ymmärtää... Se on välillä kotona tuommoinen, kun se on tosi pahasti jumissa(tai kipeä, esim. korvatulehdus), mutta silloin kulkee vaan tosi luimusti ja häntä koipien välissä. Nyt sitä selvästi pelotti. En tiedä järkyttikö VPK-talolla pidetyn näytöksen tulipalo asiaan jotenkin. Koiruus katsoi liekkejä aika epäillen, kun lenkkeiltiin ohi...

Huomenna taas töihin jatkamaan pakastimen sulatus- operaatiota ja illalla aksareeneihin. Jeejee, jospa sitä koittais olla huomenna vähän paremmin perillä asioista(Karita pitää miut maanpinnalla eikä anna horrostaa) :D Yksi asia on varma, etuhiukset menevät huomenna ylös eivätkä roiku ärsyttävästi silmillä! Niska on ihan jumissa, tuli nukuttua viime yönä tosi huonosti(tämä yödatistelu auttaa toki asiaan). Jospa tänään uni tulisi helpommin, en jaksaisi pilkkiä huomenna koko päivää...

"Kun toiset sätkivät elossa, elossa
en tohdi koskaan olla niiden mukana
Kun ovat kaikessa mukana, mukana
mä tahdon katsoa vain kauniita kuvia
Ja kun mä katselen kuvia, kuvia
niin silloin voisin minäkin huutaa: olen elossa!"

PMMP - Kuvia

kainalokoira.

kesäkuva.